Nyt tuun taas tänne ilmottamaan että mun on paha olla. Joka toinen postaus on semmonen "jeejee leivotaan kakkuja auringosta ja sateenkaarista ja ollaan kaikki ystäviä<3<3<33" ja joka toisessa manaan miten helvetillistä elämä on. Ei tässä oo mitään ideaa.
"Juttelin sen terveydenhoitajan kanssa enkä yhtään ihmettele että se on susta tosi huolissaan. Sitä paitsi sä oot laihtunut viikossa kilon. Ei tää näin voi jatkua." Tyhmä psykologi. Kilo viikossa on säälittävän vähän. Mulla ei ole mitään ongelmaa. Oon vaan läski lapsi joka haluaa laihtua siedettävän näköiseksi.
En oo vieläkään puheväleissä äidin kanssa. Heti kun se tulee kotiin, kerään kamppeeni ja kipitän omaan huoneeseeni. Mä en jaksa enää sitä huutoa. Lymyilen peittojen alla kuunnellen vesipisaroiden rummutusta ikkunaa vasten. Sitten äiti lähtee jonnekin, valtaan olohuoneen ja syön ehkä omenan. Kotona vallitsee tukahduttavan ahdistava ilmapiiri. En halua olla täällä, saman katon alla äidin kanssa. Haluan saada jotenkin ihmeen kaupalla töitä ja muuttaa omaan asuntoon. Pitäisi jaksaa vielä 8 kuukautta ja 5 päivää. Sitten olen täysi-ikäinen eikä kukaan muu ole musta vastuussa. Silloin voin päättää itse elämästäni välittämättä muiden vastaansanomisista.
Syöminen on turhaa. Syömestä lihoo. Ruskeat rautatabletit ovat turhia. Masennuslääkettäkin on määrätty liikaa. Mä en ole rikki niinkuin ne luulee
Kirjottamisesta ei tuu mitään. Pää lyö tyhjää ja pyörryttää.


Voi pieni, koita jaksaa♥ Nyt tuntuu siltä, että jos voisin niin hakisin sut pois ja hoitaisin kuntoon. Toivon niin että paranisit ja voisit olla taas onnellinen suurimman osan ajan elämästäsi. Jatka niitten omenoiden napostelua, kyllä kaikki vielä hyväks muuttuu. Haleja ja paljon voimia♥
VastaaPoista:( koita jaksaa!<3
VastaaPoistaOon ollut säälittävä stalkkerilukija joka ei ole uskaltautunut kommentoimaan mutta nyt päätin tehdä asialle jotain.
VastaaPoistaVoimia tosi paljon, uskon ja toivon että saat tilanteen kääntymään parempaan suuntaan.
Jos auttaa yhtään niin haluan sanoa ihan rehellisesti että tykkään lukea valtavasti tätä blogia, osaat kirjoittaa niin uskomattoman hienosti ja tykkään tyylistäsi vaikka tilanteesi on uskomattoman vaikea ja olet syvällä kaikessa. Vaikka syömishäiriö on vienyt multa suurimman osan empaattisuudesta, tulee paha olo kun joku joutuu käymään tällaista läpi.
Yritä jaksaa, kaikkea hyvää ♥
/: koita jaksaaa!
VastaaPoistahaleja sinne♥
Jaksamisia minäkin taas lähetän, ton on pakko olla äärimmäisen raskasta kun mieliala heittää ääripäästä toiseen. Kun et vaan kaikkea uskoas menettäisi, sun pitää taistella meidän kanssa! <3 Yhdessä päästään eteenpäin.
VastaaPoista