Omnomnomnom

Äiti lähtee ajamaan huoltoasemalle. Kuuluu pamahdus ja ovikranssi rapisee ovea vasten. Lasken kolmeenkymmeneen ennen kuin säntään sukkasiltani porraskäytävään. Juoksen portaita ylös alas, seitsemän kerrosta per suunta. Mutaiset porrastasanteet vilisevat silmissä mp3:sen pumpatessa musiikkia suoniin. En voi olla kahta päivää peräkkäin liikkumatta. Enkä mä kuitenkaan mitään sydänkohtausta tai vastaavaa voi saada. Ne pöhköt lääkärit vaan ylireagoi. Ei ne tajua miten valtavaksi mä paisun, jos en voi liikkua. Pakko kuluttaa kaikki syöty pois.

Enää en laske kaloreita yhtä orjallisesti kuin ennen, mikä on pieni merkki edistyksestä. Arvioin vaan että esim noissa pavuissa on suunnilleen 10kcal/kpl joten pitää hyppiä 15 minuuttia jos syön sen ja tän verran. Enää en etsi netistä tarkkoja määriä vaikka kuinka tekisikin mieli.

Syöpöttelyt menivät aluksi ihan hyvin. Alkuruuan aikana lusikoin lautaselleni tomaatti- ja mozzarellasiivun, eikä kukaan kysele mitään. Jätän siivut syömättä ja autan äitiä korjaamaan lautaset. Pääruokana on muun muassa rasvaista lammasta, kermaperunoita, ihraisia kastikkeita ja epäilyttäviltä haisevia perunasalaatteja. Lautaselleni päätyy 5 keitettyä papua ja puolikas peruna. Pilkon pavut mahdollisimman pieniksi paloiksi, jotta muut ehtisivät syödä ja selviäisin ruokailusta mahdollisimman vähillä kaloreilla. Äiti ja kummitäti tyrkyttävät lammasta. Kieltäydyn kohteliaasti ja jatkan papujen mussuttamista. Serkku tuijottaa pöydän toiselta puolelta epäilevästi. Pitää käydä perunan kimppuun välttyäkseni äidin toruvan katseen siivittämiltä pistäviltä kysymyksiltä. Nousen ripeästi pöydästä korjaamaan muiden rasvasta läikikkäitä astioita. Karkaan omaan huoneeseen kun tulee jälkiruuan vuoro. En kuitenkaan pystyisi vastustamaan sitä sokerimerta. Ikävä kyllä vieraat lähtevät vasta puoli kahdeksalta, eli sorruin syömään suklaapisarakeksin äidin kymmenien kehotusten ansiosta. Kamala ahdistus. Syöksyn kylpyhuoneeseen tekemään haarahyppyjä.

Vieraiden lähdettyä nälkä iskee kyntensä kiinni ihoon. Pistän pizzan uuniin "syön vaan yhden palan. kyllä mä pystyn siihen". Vaan kuinkas kävikään. Yhdeksältä huomaan että kolme neljäsosaa pizzasta on kadonnuut syövereihini. Vaihteeksi ahdistun ja mättään naamaan 300g suklaata, fiksu kaveri kun olen. Peli on jo menetetty. Sorruin jo syömään joten ihan sama kuinka paljon ruokaa mussutan - lihon kuitenkin. Rangaistuksena vaivaiset 150 haarahyppyä (meinasin pyörtyä saunaan ja heikko olo hiipi hypellessä takaisin) , huomenna sitten lähden lenkille jos äiti häippäsee jossain vaiheessa. Muahan ei mitkään tyhjät uhkaukset pysäytä.

Aamupaino oli 50,1kg, mutta se taitaapi nousta ihan mukavasti huomiseen mennessä. Voi ketun pylly.