Ei oo mitään kirjotettavaa. Yritin syödä kanasubia. Jopa kaksi haukkua ja sitten mokoma pötkylä lensi kaaressa roskikseen. Äiti tarkkailee mun syömisiä haukkana. Se jopa pyysi J:tä vahtimaan että mä tungen ruokaa suuhuni. Illalla sain syötyä kroisantin (päähän iskostuneena periaatteena on että joko on syömättä eikä liho, tai sitten syö epäterveellistä ruokaa ja paisuu oikein kunnolla ikään kuin rangaistukseksi) ja kupillisen vihreää teetä.
Tuli haikea olo kun J sano että alla olevasta kappaleesta tulee heti mieleen mä. Miksei mielummin joku kappale jossa lauletaan sateenkaarista, taikaponeista sun muista iloisista asioista voisi muistuttaa musta? Pakko kyllä sanoa että noi lyriikat tuntuu pelottavan sopivilta näihin sotkuihin.
Plää tylsä postaus. Oon ihan loppu eikä pääkään toimi. Wou, jo 38 lukijaa. Kiitos kun olette olemassa<3
Dear Mother
Dear Father
What is this hell you have put me through
Believer
Deceiver
Day in day out live my life through you
Pushed onto me what's wrong or right
Hidden from this thing that they call life
Dear Mother
Dear Father
Every thought I'd think you'd disapprove
Curator
Dictator
Always censoring my every move
Children are seen but are not heard
Tear out everything inspired
Innocence
Torn from me without your shelter
Barred reality
I'm living blindly
Dear Mother
Dear Father
Time has frozen still what's left to be
Hear nothing
Say nothing
Cannot face the fact I think for me
No guarantee, it's life as is
But damn you for not giving me my chance
Dear Mother
Dear Father
You've clipped my wings before I learned to fly
Unspoiled
Unspoken
I've outgrown that fucking lullaby
Same thing I've always heard from you
Do as I say not as I do
Innocence
Torn from me without your shelter
Barred reality
I'm living blindly
I'm in hell without you
Cannot cope without you two
Shocked at the world that I see
Innocent victim please rescue me
Dear Mother
Dear Father
Hidden in your world you've made for me
I'm seething
I'm bleeding
Ripping wounds in me that never heal
Undying spite I feel for you
Living out this hell you always knew
Metallica - Dyers Eve
EDIT// En ikävä kyllä kykene tällä hetkellä vastaamaan kommentteihinne. Arvostan sitä, että ootte jaksaneet lueskella näitä turhanpäiväsiä sepustuksia ja vielä kaikenlisäksi kommentoida niitä. Kiitos ja anteeksi.
Odotan kauhulla huomisia "pääsiäisherkkujen" mässyttämistä sukulaisten seurassa. Ahdistaa niin paljon että oksennan kohta sisäelimeni ulos. Naminami nam.



Kiitos.<3
VastaaPoistaTuollaiset mässäjäiset sukulaisten seurassa on kammottavia... :s
Paljon voimia sinnekkin♥ Et usko miten paljon kommentointisi aina merkitsee! Osaat aina piristää täysin pilalle mennyttä päivää.
VastaaPoistaPaljon voimia <3 Muista, ettei ruoka ole vihollinen. Se mahdollistaa sen, että näet huomisenkin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, se oli jotenkin tosi maanpäälle palauttava. Mä tiedän, että toi mun "terve" puoli on olemassa. Mun ajatukset onkin tosi sekasin tän kaiken kaa. Joka toinen päivä haluan laihtua ja sitten taas olla normaali. Mä en oikeesti tiedä, että mitä mun pitäis tehdä.
VastaaPoista