25.2.2011

Poltat sormet muttet iloa tuo



Häiritsee ihan hemmetisti kun sain tietää, että eräät tutut (moi vaan minnat, noonat ja muut tyypit) ovat tienneet tästä blogista jo yli puolen vuoden ajan. Mitä helvettiä! Hankkisivat oman elämän. Tekisivät jotain muuta. Lukisivat joidenkin muiden blogeja. Ihan sama. Onkohan tänne eksynyt joitain muitakin, joiden ei olisi pitänyt tekstejä lukea. Pelottavaa. Ehkä ois ollut vaan parempi lopettaa kirjoittaminen jo ajat sitten. En mä halua että ihmiset tietää musta näin paljon.


Vuoristorataaaaa. Hankin todennäköisesti potkut töistä. En jaksa sitä ylityöllistettyä, alipalkattua, rasvassa keitettyä paskaa enää. Oon jättänyt menemättä työvuoroihin joskus huonon muistin takia ja toisinaan ihan tarkoituksella. En ole siitä ylpeä. Olisi mahtavaa voida säilyttää työ-/opiskelupaikka ja käydä siellä säännöllisesti. Mä en siihen vielä pysty. Hieman ärsyttää, koska 
ei töitä = ei omaa asuntoa 
ei omaa asuntoa = ei pääse muuttamaan 
ei pääse muuttamaan = ei saa omaa rauhaa saati sitten voi hankkia koiraa


Psykiatri selitti torstaina siitä, miten pitäisi tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. En koe nykyisessä työpaikassa työskentelyä edes siedettäväksi. Monet tykkäävät kyseisestä hommasta tai ainakin pystyvät tekemään sitä. Stressaan niin paljon töistä, etten saa nukuttua ja heräilen keskellä yötä. Pelkään jatkuvasti saavani potkut jonkin pikkuvirheen takia, joten samantien teen jotain suurempaa ja säästän itseni epävarmuudelta. Lopputulos olisi kuitenkin sama. Pitää koittaa keksiä jotain muuta ja livautella hakemuksia eri kauppoihin tai muihin mahdollisiin työpaikkoihin.


Pillereiden vahvuutta ei ole vieläkään nostettu. En saa edes rauhoittavia tai unilääkkeitä. Ärsyttää. Tahdon nukkua hyvin ja parantua ilman pillereitä. Se ei vaan ole mahdollista ja nyt on ihan sekava fiilis. Pyörryttää ja oksettaa. Jätin menemättä ravintoterapeutillekin, koska se olisi kuitenkin samanlainen pässi kuin ne osastolla ja polilla työskentelevät. "Ihminen tarvitsee 1800kcal päivässä!! Tässä on lautasmalli!!1 Ei noilla sun ruokatavoilla pysy kunnossa!" No shit sherlock.




Ruuasta en ole puhunut nykyään paljoakaan. Tällä hetkellä pystyn syömään banaaneja, suklaata, puuroa, raejuustoa (habahaba), läskiruokia ja joitakin kotiruokia. On se parempi kuin ei mitään.


Vastaukset kysymyksiinne. Olen väsynyt pyytelemään kaikilta koko ajan anteeksi. Mä en tästä lähtien lupaile mitään. Tekstien tasokin on laskenut sen verran ettei mitään rajaa. Kirjoitan jos ja kun tulee semmoinen fiilis. Jätän lupaukset ihmisille, jotka osaavat olla niitä rikkomatta.










Mä haluan juosta pakoon ja unohtaa.

3 kommenttia:

  1. Sulla on olo kuin petetyllä, hyväksikäytetyllä, sinisilmäisellä hölmöllä kun et ole tajunnut että tuttusi ovat tätä lukeneet? Tunnet itsesi niin tyhmäksi ja huijatuksi?

    Tai mistäs minä sen tiedän, mitä tunnet. Mutta jotenkin tolta musta tuntui pari kuukautta sitten kun sain tietää että koko tuppukylä lukee blogiani selän takanani.

    Ja vaikka se sillä hetkellä tuntui maailmanlopulta ja poistin kaikki blogitekstit viikoiksi. Vaikka silloin tuntui että mitäs vittua, niin silti siitä pääsee yli, kai ehkä jotenkin? En tiedä..

    Tosin nykyään mun kirjoittaminen on paljon hmm, varauksellisempaa, vaikka yksityistä kirjoitankin.. Pelkään että ihmiset saavat tietää liikaa, että tutut ihmiset saavat tietää liikaa..

    Tulipas pitkä kommentti, mutta tahdoin vain kertoa. Sattuu kun ihmiset toimii noin. Jaksamisia <3

    VastaaPoista
  2. Älä lopeta kirjoittamista, vaikka osa tutuistasi tietää blogista.
    Toivottavasti jaksat käydä töissä.
    Voimia.

    VastaaPoista
  3. No jos sä et oikeesti pysty vaa olla siellä mäkkärissä töissä ni ainaki mä kannatan just et laitat hakemuksia johonki toiseen työpaikkaa. Ei kia kukaa jaksa käydä töissä, jos ei yhtään pidä paikasta =) ja tsemppiä alkavaan viikkoon.

    VastaaPoista

Kuiskaa, laula, huuda, kerro, julista, hauku, neuvo, pure ja raavi.