Oon sekaisin. Hihittelen illalla kuin hullu. Olen liian itsepäinen ja itsekeskeinen. Ruma ihminen. Ehdin onneksi kauppaan kaivamaan omaa hautaani. Rangaistukseksi kerään oranssiin koriin suklaalevyn, pizzaa, pullapussin ja ison kasan suklaapatukoita. Myyjä hymyilee epämiellyttävästi. "Taas se tuli ostamaan läskiruokaa! Hahaa typerä fädäri", se ajatteli. Eräskin vaaleahiuksinen myyjä sanoi vuosi sitten "Ai että sitä ollaan taas ostamassa suklaata!" ja virnuili ilkeästi. Halusin vajota maan alle. Toivoin hyökyaallon pyyhkäisevän ylitseni ja vievän mennessään. Häpesin silmät päästäni. Ahdistus kuristi enkä saanut sanaakaan suustani. Senkin - ventovieraan ihmisen - mielestä mä olen lihava. En mennyt kauppaan kuukausiin. Kävelin päivittäin kauas toiseen harmaaseen rakennukseen hakemaan läskini.
Eksyin aiheesta.
Oon ihan sekasin ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle. En saa apua kuukausiin jos silloinkaan, riippuen jonoista ja syömishäiriöklinikalla olevista ihmisistä. Kunnan psyskologista ei ole apua. Se ei ymmärrä mitään siitä mitä sille kerron. En halua puhua sille, koska se turhauttaa kun psykologi vetelee vääriä johtopäätöksiään eikä vain yksinkertaisesti ymmärrä. Musta tuntuu etten jaksa. J ja äiti joutuvat kärsimään mun vittumaisesta käyttäytymisestä ja typeristä ajatuksista. Töissä oleminen ja jaksaminen ei tunnu tuottavan tulosta. En saa ikinä tarpeeksi rahaa takuuvuokraa varten kun suurin osa palkasta menee läskiruokaan. Mitä tulevaisuudella on muka annettavaa. En jaksa enää pitää hengissä lämpimiä haaveita perheestä, kodista ja koirasta. Eivät ne tätä menoa tule ikinä toteutumaan. Syöksyn mustaan loputtomaan noidankehään yksin hämähäkkien kanssa.
Listoja on helppo tehdä vaikka niiden toteuttaminen onkin sitten ihan eri asia. Kirjoitan ylös asioita, jotka pitäisi saada kuntoon jotta elämä luonnistuisi edes joten kuten ja pääsisin taas jaloilleni.
To do
+ Säästöön vähintään 2kk palkka ennen tammikuuta
+ Toisen työpaikan hankkiminen nykyisen lisäksi
+ Säästöön rahaa huonekaluja varten
+ Muutto omaan asuntoon tammikuun puolessa välissä
+ Opiskelujen jatkaminen maaliskuussa (?)
+ Syömisvammailun lopettaminen
+ Säännöllinen ruokailurytmi
Anna mennä tyttö, kyllä sinä pääset jaloille - oot sen arvonen, usko se :)
VastaaPoistaKauheita kaupanmyyjiä siellä ! :( älä välitä, tsemppiä !
VastaaPoistaSie voit kertoa, jos haluat. Uskon, että asioita on paljon; voit alottaa ihan mistä haluat. Siis vain jos siusta tuntuu, että haluat tehdä sen. Mie kuitenkin uskon, että se auttaa. Asiasi ei mene kuuroille korville. Miten saisin siulle sähköpostiosotteeni? Käytätkö messengeriä? Miulla sen käyttö on jokseenki jäänyt, mutta mikään ei estä lämmittelemästä meidän suhdetta uudelleen. :) Jos tuntuu, että reaaliaikanen jutustelu on mahdollista (ettei ajatus lukkiudu tms.). Voithan toki kirjottaa myös pohtivia tekstejä tyyliin Raamattu, jos haluat. Luen kaiken. Kuten jo sanoit, aloita jostain, vaikka isoimmasta asiasta.
VastaaPoistaVoi kun tietäisin missä mennään - se tarkoitti kaikkea. Lähinnä siun ajatuksia. Ehkä myös käytäntöä. Nehän on lähellä toisiaan usein. Eivät aina. Jotain, mihin osaisin tarttua, jotta tietäisin etsiä sitä kohtaa, josta lähteä liikkeelle. Jossa tukea.
Onpa inhottavaa, ettei oo sattunu auttajan ja siun kemiat kohdilleen. Tiiän miltä se tuntuu; kävin vuosia psykiatrilla, joka oli niinku miun isoisä. Ainoa vaan, ettei sen syliin voinu mönkiä. Sain kuulla joka kerta samat tarinat siitä, miten ihmisen fysiologia ja psyyke on tekemisissä keskenään. Plaah. Mitäköhän kautta myö saatais siulle sellanen auttaja, joka ymmärtää ja jonka ymmärrys auttaa?
En välitä liikaa. Välitän sen, minkä (kuten totesit) voin tuntemattomasta välittää. :) Se johtuu siitä, että tiedän, että henkilökohtasesta helvetistä pääsee pois. Pitää vaan löytää ne oikeat avaimet, eikä se ole mikään pikkujuttu.
Mikä siun motivaatio paranemiseen tällä hetkellä on? Kuinka kovasti haluat sitä? Tiedostatko, mitä "pöllöily" ja "terveys" pitää sisällään? Mikä niiden ero on? Mitä niiltä tahdot?
Kirjoita miulle, Ananas hyvä.