Olin yötä J:n luona. Herättiin kymmenen aikaan, tehtiin aamuhommat ja torkuin koko loppu ajan. Raajat olivat muuttuneet lyijyksi ja lopettaneet yhteistyön. Tuntuu siltä kuin valtava rekka lasteineen olisi kaatunut päälleni. Mä en selviä tästä. Nykyään on samanlainen olo kuin viime syksynä, jolloin kaikki karkasi käsistä ja ruualla leikkiminen ei pysynyt enää hallinnassa. Kerroin J:lle sisälmyksiäni repivistä sammakoista ja se heitti mut kotiin.
Sanoinkuvaamattoman turhauttavaa. Ne luulevat, että olen vain laiska, haluan mennä siitä mistä aita on matalin ja muutan mieltäni yhtä usein kuin vaihdan sukkia. Ne uskovat, että haluan keskeyttää opinnot koska nyt vaan tuli semmonen fiilis. Sokeat. Eivät ne näe miten vaikeaa tää on. Joka ikinen aamu kouluun meneminen ja siellä pysyminen on taistelua. Mä en pysty opiskelemaan nyt. Asiat vilisevät silmissä mutteivät jää päähän. En ole vielä tarpeeksi terve, vaikka kouluun lähetetyt valkoiset muuta valehtelevatkin. Kaikenlisäksi psykologin työaika loppuu neljältä, eli en saa jutteluapua, koska koulukin loppuu lähes joka päivä neljältä. En voi lähteä kesken koulusta, koska silloin parini jäisi jälkeen muista. Stressi nakertaa reikiä keuhkoihin. Kaikki kaatuu päälle.
Jos keskeytän koulun, en jäisi vain kotiin makaamaan. Siitähän ahdistus vasta riemastuisikin. Jos keskeytän koulun, hankin töitä ihan mistä vaan liikkeestä. Teen töitä ja saan ehkä 900-1000 euroa kuukaudessa. Pistän rahat tilille ensimmäistä omaa asuntoa varten. Oltuani useampia kuukausia töissä, koitan jatkaa kyseisessä paikassa oppisopimuskoulutuksella, jolloin valmistuisin kahdessa vuodessa merkonomiksi. Muuttaisin 18-20-vuotiaana kaksioon tähän lähistölle ja opettelisin elämään. Alla olevan asunnon vuokra (joka sisältää sähkö- ja vesimaksun) olisi vähän alle 600e/kk. Saisin kelalta tukea 550 euroa ja sen lisäksi palkkaa töistä. Pakollisten menojen jälkeen käteen jäisi noin 500e, joilla pärjäisin kyllä kuukauden.
Suunnitelma tuntuu repaleiselta kun sen kirjoittaa ylös. Ensinnäkin työn saaminen tulee olemaan todella vaikeaa ja käytännössä on mahdotonta päästä vakituiseksi työntekijäksi näin olemattomalla koulutuksella. Aina voi kuitenkin toivoa.
Otsikko: PMMP - Henkilökohtaisesti
Hei, ainahan voi yrittää saada töitä, vaikkei olisi koulutusta! Tästä esimerkkinä minun toinen veljeni, joka läpäisi hädintuskin peruskoulun - eikä ole sen jälkeen muita kouluja käynyt - on nyt työssä käyvä, juuri sillä alalla millä haluaakin olla :) Turhaan sitä koulussa olemaan, jossei se maistu. Se saa elämän tuntumaan varmasti vain yhä enemmän pakkopullalta.
VastaaPoistahei, yksi vaihtoehto minulla olisi tuohon psykologin työaiakloppumiseen, vaikke tämä nyt aivan varmasti sama olekaan: http://www.mll.fi/nuortennetti/info/lasten_ja_nuorten_puhelin_ja_net/
Päivystävä puhelin ma-pe 14-20 ja la-su 17-20 :)
Voimia ja haleja ♥
laitoin sulle haasteen mun blogiin, en tosin tiedä onko sut haastettu jo tai ootko jo toteuttanut ton, mutta haastelin silti :-)
VastaaPoistaOlethan tietoinen, että kelan antama tuki on riippuvainen tuloista? Eikä työkkärissä katsota hyvällä, jos ei ole ammatillista koulutusta. Ja miten luulet jaksavasi töissä, ellet jaksa koulussa?
VastaaPoistaÄlä ota tätä saarnana. Voimia <3 Olet tärkeä.
Kiitos kommentista. Tiedän että itkisin, jos vaan osaisin. Se on mulle nykyään aivan mahdotonta. Kyyneleet ovat kuluneet loppuun.
VastaaPoistaSäkin olet tärkee. Vaikeaa sanoa noin, sillä en oikeesti osaa ilmasta välittämistä. En päästä ketään liian lähelle, mut jos tuntisin sut muuna kun nimimerkkinä ja useina teksteinä, toivoisin että voisisin saada susta ystävän.
Harmi, että koulu menee huonosti. Koulutus ei todellakaan merkitse kaikkea, mutta tietty sitä katsotaan paremmalla silmällä työtä hakiessa. Liian korkeaa koulutusta ei mielestäni kannata havitella, ettei pala loppuun. Mutta ei ehkä matalaankaan kannata tyytyä, jos millän vaan jaksaa. Mutta jos ei jaksa.. niin en tiedä.
Toisaalta korkea koulutuskaan ei tarkoita, että saisi tasoisensa työn. Esimerkiksi yksi tuttuni suoritti lääkiksensä melkein loppuun, mutta ei sitten vaan jaksanut painaa ihan loppuun saakka. Hänestä tuli lähihoitaja. Ja hän pyyhkii lähinnä vanhusten takapuolia, vaikka aikoinaan hän kirjoitti 6 L:ää. Minä uskon, että hän oli liian kunnollinen oppilas lukiossa, eikä sitten enää jaksanut lääkiksessä.
Pitää osata ottaa rennosti opiskelun suhteen. Mielestäni kouluja kannattaa käydä, mutta jos ei millään jaksa, ei kannata myöskään kuluttaa energiaansa turhaan stressiin, kun vois yrittää nauttia elämästä.
Työmaailmassa voi edetä ilman koulutusta, mutta se on raskas ja kivinen tie. Voi olla että kaduttaa myös vahempana.
En tiedä. Sulla on hankala päätös edessäs. Mielestäni kannattaa harkita hartaasti. Mutta ainahan koulunpenkille voi palatakkin nykymaailmassa.
Tsemppiä <3
Kiitos kommentista ja tuntuu hyvältä jos mun kommenteista on ollu ees jtn hyötyä/apua tai ees jtn semmosta :) Ja olen Miia ja Masukki:n kanssa samaa mieltä siitä, että miten jaksaisit töissä jos et nyt jaksa koulussa.. Enkä todellakaan sano tätä ilkeyttäni, päin vastoin! Kauhean paljon nyt voimia sulle, koita jaksaa! Voimahaleja myös sulle♥
VastaaPoistaViime marraskuussa ite lopetin kouluni, kun en vaan pystynyt siellä olemaan, kaikki painosti ja ahdisti joten päätin lyödä hanskat tiskiin ja jäädä kotiin katsomaan ensilumia kun muut kävivät koulussa. En mä sitä kadu, koska se oli vain mun oma päätös, joka silloin oli ainoa vaihtoehto kun muuhun en pystynyt.
VastaaPoistaÄlä siis välitä mitä muut ajattelee päätöksistäsi. Mieti itse tarkkaan mitä teet (niinkuin oletkin jo nähtävästi miettinyt) ja tee miltä tuntuu, mihin voimasi riittää ja mitä oikeasti haluat tehdä.
Tunnistin vaan tuosta teksistä niin itseni, miten meni silloin. Ja kun olin kotona levännyt ja voinut pahemmin ja paremmin minä menin työkkäriin ja sain työkokeilupaikan ja olin siellä kesän alkuun asti.
Mnnmnnmn, mun sanat katos sormienpäästä enkä muista mitä niitten piti kirjoittaa.