Anteeksi tästä kaikesta sekoilusta. En mä voi lopettaa blogin kirjoittamista. J:n lisäksi se on ainoa, mikä pitää mut edes joten kuten järjissäni. Pahoittelen kommentteihin vastaamisen viivästystä ja koko sotkua. Mikään ei onnistu näinä päivinä. Vaikka tekstini ovat aiheuttaneet murheita niin J:lle kuin äidillekin, en voi olla kirjoittamatta. Olkaa kilttejä ja jättäkää kirjoitukseni lukematta, mikäli niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tämän asian suhteen mun on pakko olla itsekäs ja jatkaa. En vain yksinkertaisesti osaa olla kirjoittamatta.
"Kirjoittaisit wordiin tai jättäisit julkaisematta.", se sanoo. Ei se ole sama asia. Siinä on erilainen fiilis. Kun julkaisen tekstin ja edes joku lukee sen, tulee sellainen olo ettei ole ihan yksin ongelmiensa kanssa. Se auttaa jaksamaan. Ei tässäkään ole päätä eikä häntää. Aika juoksee liian nopeasti. En voi tähän hätään muuta sanoa, kuin että oon todella pahoillani tämmösestä turhasta sekoilusta.
voimia !
VastaaPoistaja minä tykkään lukea tekstejäsi. <3
Ihanaa että palasit ♥
VastaaPoistaHyvä ettet lopettanut. Haluisin sanoa, että siinä missä sulla auttaa tekstiesi kirjoittaminen, mulla auttaa niiden lukeminen. Löydän niin paljon yhtäläisyyksiä, samoja ajatuksia, samoja kaavoja. Kiitos siitä. Se auttaa.
VastaaPoistaMitä se kenellekään kuuluu julkaisetko tekstejäsi? Se on sinun oma valintasi ja on totta, että se että joku lukee ja kommentoi antaa pienen toivonkipinän. En olekaan yksin . Etkä sinä ole <3
VastaaPoistakauhee helpotus kun näin tän tekstin, ihanaa kun jatkat <3 sekavien ajatusten purkaminen sanoiksi ja vielä niiden julkaiseminen muiden ilmoille oikeasti auttaa. ja niinkuin muutkin on sanonut jo, niin mulle auttaa muiden ja varsinkin sun tekstien lukeminen:)
VastaaPoistaAaaa ihanaa, että olet palannut ♥
VastaaPoista...jä älä huoli, minäkin olen moneen blogiini aiemmin sanonut, että nyt loppuu kirjoittelu ja silti olen viimeistään vuorokauden päästä jatkanut samaan blogiin kirjoittamista :)
Jos se auttaa, ja uskon että auttaa, sun kannattaa kirjottaa.
VastaaPoistaKirjoittamiseen jää koukkuun. On joku paikka mihin voi kertoa oikeet tunteet, eikä niitä mitä "oikeassa elämässä" päälleppäin näkyy. Ja tietty se, että julkasee ne, on aivan eri fiilis, kun jättää julkaisematta.
Joku oikeesti tietää miltä itsestä tuntuu. Ei sillä oo väliä, että onko se sittenkään "oikeasta elämästä" tai välittääkö se ees. Mutta joku lukee ne, se merkitsee jotain. Ainakin musta tuntuu tältä.
Tsemppiä ja tuhansia haleja ♥
Ihanaa, ettet lopettanutkaan<3
VastaaPoistahyvä että jatkat jos se auttaa sua : ) päärös on sun ihan oma, ei kenenkään muun sillä ei kukaan muu ku sinä voi tietää mikä sua auttaa. Koita jaksaa, voimia!♥
VastaaPoistaMe, tai ainakin minä, ollaan vaan tyytyväisiä että jatkat =) Ei ole sekoilua, ei se mitään :>
VastaaPoistaJa olet niin oikeassa tuossa, että jos edes joku lukee tekstin jonka on kirjoittanut, niin tuntuu kyllä paremmalta =)