Siili repimässä aivoja

Mitä jos tiikerit osaisivat lentää ja taivaalta sataisi tähtiä? Jos ruoho olisi purppuraa ja sylkisi pieniä hämähäkkejä, joiden jalat ovat solmussa? Tai mitä jos kuu varastetaan, taivas mustuu, aurkinko katoaa ja vesi värjäytyy tuskasta punaiseksi?

Haluan muuttaa omaan kämppään. Se olisi turvapaikka, jonne kuka tahansa ei pääsisi räkimään teräviä sanoja. Turvapaikka, jossa voisin itse opetella lentämään. Opettelisin syömään ilman äidin apua. Toki saan nytkin syötyä ja onnistun melkein hukuttamaan hyi saatana helvetin läski mitä sä kuvittelet tekeväsi -ajatukset. Söisinkö kuitenkaan, jos kukaan ei vahtisi? Jättäisinkö jääkaapin tyhjilleen kun siihen kerrankin olisi mahdollisuus? Tilaisuus tekee varkaan, ne sanovat, mutta ei musta ole varkaaksi (ketä sä yrität huijata, apina!). Kyllä mä pärjäisin. Ja ainahan ne hokee, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Onko siis sillä merkitystä syönkö vai en, jos asiat järjestyvät kuitenkin jollain tapaa? Ajatusten pyörremyrsky.

Pitäisi tehdä niin paljon asioita. Ajatella mitä sanoo sen sijaan, että sanoo mitä ajattelee. Käyttäytyä eri tavalla. Säteillä ja nauraa vesipisaroille jotka valuvat naruina lasia vasten. Pitäisi löytää kauneutta pimeästä ja osata vielä arvostaakin sitä. Musta ei ole siihen. Ota tai jätä, mutta en osaa muuttaa asennettani pelkästä miellyttämisen tai hyväksytyksi tulemisen halusta.

Keväällä pitäisi pystyä tekemään opintojen kannalta merkittävä valinta: kouluttaudunko kosmetologiksi hoitolaan vai kosmetiikkaneuvojaksi. Voisin kouluttautua kosmetologiksi ja suorittaa sen jälkeen kosmetiikkaneuvojan tutkinnon (+ 4 kuukautta), mutta jaksanko opiskella suuntausta joka ei erityisemmin kiinnosta? En usko että saisin motivaation riittämään kahdeksi vuodeksi. Luisuisin kuitenkin taas ja jättäisin menemättä kouluun. Vaan entä jos kuitenkin pystyisin siihen ja kaikki menisi ihan hyvin? Arr selvännäkijä olisi kiva. Hahaa miten typerä voi ihminen olla. Stressaan jo nyt ihan liikaa asiasta, joka pitää päättää vasta keväällä. Ei luoja.

Montakohan kaloria oon päivän aikana ahmaissut.. pää kiinni lohivuokaa ehkä jotain 3 haarukallista, salaattia ja vettä ~200kcal nyt hiljaa fanta zeroa 4kcal lopeta nyt jo saatana ei kiinnosta hyi vitun läski ja aamullakin pala omenapiirakkaa ~400kcal.. Musiikkia hiljentämään turhat kuiskaukset. Tää vastavirtaan räpiköiminen on tuskaa vaikka olenkin jo melko lähellä rantaa. Ehkä juuri se tekeekin tästä entistä raskaampaa. Tuntuu kuin joku härnäisi ja vetäisi joka kerta edistyessäni rantaviivaa kilometrillä kauemmaksi. Kun jonkun asian suhteen menee hyvin, (tällä hetkellä perheen ja J:n) niin tottakai kaikki muu meneekin sitten vauhdilla päin persettä. Muistin sekoilu tekee opiskelusta hankalaa ja pitää esittää normaalia. Valehtelin pääsykokeissa olevani terve, joten en voi pyytää lisäapua tai armoa aikarajojen suhteen. Pään sisällä juustoraastimia, jotka repivät aivot riekaleiksi. Hukun.