Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan

TIISTAI 10.8.
Aamupalaksi lautasellinen puuroa. Vaaleanruskeaa kalorimömmö valuu hitaasti lusikasta takaisin lautaselle. Pakko syödä. Näykin puurolusikallisen toisensa perään kunnes olen saanut syötyä puolet lautasellisesta. Oksettaa. Huomaamattani alan kävelemään ympyrää ja hyppimään saadakseni kulutettua syödyt kalorit. Ei tän näin pitänyt mennä. Tunnen miten vatsa turpoaa muodottomaksi puuron takia. Pitää keksiä jotain muuta tekemistä, jotten lähtisi juoksemaan portaita. Paskat, pitää käydä kaupassa ja jos siinä sivussa sattuu juoksemaan portaat pari kertaa niin ei se maailmaa kaada. Tarvitsen kananmunia koska pitää leipoa keksejä pikkusiskon konfisjuhliin. Pakko mennä kauppaan. Pakko juosta portaita. Ihan vahingossa vain. Ote lipeää.

 
PERJANTAI 13.10.
Oon raivoissani ja järkyttynyt katsottuani Yli-ikäinen 35-vuotiaana -ohjelman telkkarista. Ohjelma kertoi kosmetiikkamainonnan ja muun median vaikutuksesta naisten itsetuntoon ja haluun alistua plastiikkakirurgian uhriksi. Eräskin äiti vei 15-vuotiaan tyttärensä sukupuolielinten laserleikkaukseen. Klinikka antoi 2000 euroa alennusta leikkauksesta kun he suostuivat televisiohaastatteluun. Karmean surullisella tavalla hyvän dokumentin voit katsoa täältä. Ei voi muuta sanoa kuin tää maailma on hemmetin kieroutunut paikka.

Tajusin  vasta tänään, että ihmiset ovat rumia. En tiedä miksi se iski tajuntaan vasta nyt, mutta mielummin myöhään kuin ei milloinkaan. Kulunut sanonta "kukaan ei ole täydellinen", ei kuulosta miltään koska sitä toitotetaan koko ajan. Vasta kun sen oikeasti tajuaa että hei, me ollaan vaan ihmisiä ja ihmiset on rumia, joten miksi pitäisi ajautua sairalloisiin keinoihin saavuttaakseen "paremman" ulkonäkön? Kaikki, ihan kaikki ovat omalla ainutlaatuisella tavallaan rumia ja juuri se tekee meistä kauniita. Sopiva sekoitus erilaisuutta ja epätäydellisyyttä. Ulkonäköään ei pidä ryhtyä muokkaamaan epäluonnollisin keinoin, vaan on parempi korostaa omia jo olemassa olevia hyviä puolia.

Mitään niin mullistavaa ei  ole tapahtunut, että olisin sinut itseni kanssa. Vielä on todella vaikeaa löytää yhtäkään positiivista asiaa omasta ulkonäöstäni. Harjoittelen kuitenkin junamatkoilla aivopesemistä jankkaamalla ajatuksissani "Kyllä mä kelpaan tällaisena, ei kukaan muukaan ole täydellinen. Miksi siis mun pitäisi olla?". Vaikka se kuulostaisi miten tyhmältä, siitä on ollut apua. Edistystä tapahtuu hitaasti ja nekin ovat hiiren askelia, mutta kaikenlainen oikeaan suuntaan tapahtuva muutos on plussaa.

Koulu alkoi keskiviikkona ja voin sanoa että viihdyn todella hyvin. Amis sopii mulle paremmin kuin ajanhaaskaukselta tuntunut lukio. Oon jo nyt saanut monia kavereita. Eikun äh, en tiedä. Ei sitä varmaan kaveriksi voi sanoa jos muutamia lauseita vaihtaa silloin tällöin. Kivan oloisia tuttuja kuitenkin. Kaiken kaikkiaan luokalla on hyvä ilmapiiri, koulurakennus on hieno, opettajat mukavia ja ennen kaikkea oon kiinnostunut opiskelemastani alasta.

Yhdeltä pitäisi lähteä suunnistamaan ravintoterapeutille ja myöhemmin illalla meen katsomaan leffan osastokaveri Lahnan kanssa. Oon hirmuisen onnellinen Lahnan puolesta, kun se pääsi pois sieltä. Meillä on samantyyppisiä ongelmia ja Lahna joutui osastolle 5 päivää sen jälkeen kun mut oli sinne teljetty. Toivottavasti leffa on hyvä ja ilta ei muutu liian teräväksi.

Otsikko: PMMP - Joutsenet