Kirsikkapuun kukat maalaa asfaltin vaaleanpunaiseksi ja puut tuoksuvat kesältä. Harhailen pitkin katuja, joiden nimet maistuvat vieraalle. Seikkailtuani puolituntia, löydän perille piinapenkkiin. Valkoinen paperi on sotkettu rasti ruutuun -tehtävillä. "Olen usein alakuloinen." 1, ei pidä paikkansa. "Koen ettei elämällä ole enää mitään tarjottavaa." 1, ei pidä paikkansa. "Olen menettänyt kiinnostuksen asioihin, jotka ennen olivat tärkeitä." 1, ei pidä paikkansa. Valheita toisensa perään. Pitää osata vastata oikein ja piilottaa tietyt tunteet saadakseen paikan.
Haastattelussa psykologi ja koulun opettaja kysyvät muutaman kysymyksen tavoitteistani sun muista. "Onko sinulla ollut masennusta tai muita psyykkisiä opiskelua vaikeuttavia seikkoja? Tämä alahan on henkisesti hyvin kuormittava. Eli ei ole ollut masennusta? Entä muita psyykkeen sairauksia? Ei siis tosiaan ole ollut masennusta, vai?" Psykiatri kehotti piilottamaan masennuksen, joten vastasin jokaiseen pääsykoepsykologin kysymykseen kieltävästi.
Voi muna jos ne ovat saaneet mun terveystodistuksen jostain. Kaiken kaikkiaan pääsykokeet menivät hyvin jos en jää kiinni valehtelusta päin naamaa ja jos he eivät tiedä masennuksesta. Eli penkin alle meni. En näköjään pääse minnekään tän hemmetin masennuksen takia. Miten mä pääsen tästä eroon, jos mulle ei anneta edes mahdollisuutta tehdä jotain mielekästä ja toteuttaa itseäni? Arrarr. Not nice.
Mitä jos mun hattaran makuiset unelmat eivät koskaan herääkään henkiin? Mitä jos tulevaisuus onkin oikeasti yhtä synkkää syöksykierrettä? Mitä jos elämä ei muutu tästä enää paremmaksi? Mitä jos mä vaan haihtuisin tuuleen ja katoaisin pölyhiukkasina taivaalle.
Syömisetkin ovat menneet päin honkia. Tänään oli viikottainen elokuvapäivä isän kanssa, jonka jälkeen kuuluu mennä ravintolaan tai kahvilaan. Sulloin suuhuni rasvaisen pizzasiivun isän mieliksi. En halua sen olevan huolissaan musta turhan takia.
Päivän lipsahdukset: 2 omenaa 80kcal, pizzaslice 260kcal, jaffaa ~50kcal, puolikas kuningatarpiltti 28kcal = 418kcal
Liikkuminen: 30min kuntopiiri 267.7kcal, 1h venyttelyä 160.6kcal
Yhteensä: 418 - 160.6 = 257.4kcal
Aamupaino: en voinut mitata, koska äiti ravasi koko aamun huoneessaan (vaaka on sen sängyn alla).
// 2 uutta lukijaa ♥
haleja, pieni enkeli. mustakin tuntuu, että tää pirun masennus ahdistus ja muu sonta rajoittaa kaikessa. :/
VastaaPoistayritetään me sitten yhteisvoimin, kun me ollaan samassa veneessä. jospa vaikka helpottais tää tuska meitä kaikkia ♥
Muakin aina välillä pelottaa, että mitä jos elämällä ei olekaan enää mitään annettavaa mulle? Jos kaikki mun hienot suunnitelmat ja unelmat jääkin toteuttamatta? Entä jos musta ei enää koskaan tule normaalia ja tervettä?
VastaaPoistaPelottavia ajatuksia, ei auta muu kuin uskoa parhaimpaan ja painaa eteenpäin!
Voimia<3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistamun mielestä masennus ei voi olla, eikä saa todellakaan olla esteenä, ei se ole reilua !
VastaaPoistalähetän sinulle hattaraisen halauksen <3
Mihin sä hait? Toivottavasti pääset sinne..typerää tuollainen masennuksen kyttääminen, mitä väliä sillä on..se voi parantua ihmisellä joka pääsee opiskelemaan haluamaansa alaa ja muutenkin se voi parantua...
VastaaPoista♥
en voi uskoa, että psykiatrisi sanoi noin. kehotti valehtelemaan. jos alalla opiskelu ja työskentely todella on raskaasti kuormittavaa, et ehkä välttämättä pärjää (anteeksi). en halua että menet huonompaan kuntoon. voimia ja halauksia ♥
VastaaPoistaMinäkin vihaan sitä, kuinka pääsykokeissa sinun pitää lätkäistä heille koko hulluutesi. En minäkään sitä tehnyt. Hävetti liikaa.
VastaaPoista