Veriarvot olivat ihan sekaisin ja hemoglobiini oli 92 (normaali hemoglobiiniarvo on hoitonetin mukaan 120-170). Valkosolujen määrä oli kuitenki normaali, eli syöpää mulla ei ole. Hiphei. Äidin jotenkuten tyyntä ilmettä värittää pelko ja kauhu. "Jos sä olisit mun potilas ni määräisin sut samantien päivystykseen verensiirtoon. Ei ihme että sulla on ollut heikko olo kun nää arvot on ihan pielessä." Mä en tahdo päivystykseen, enkä varsinkaan enempää piikityksiä tai muita vastaavia. En saa lenkkeillä tai muutenkaan urheilla enää ja mun pitää tunkea sisälleni tästä lähtien jotain äklönmakeaa proteiinijuomaa ja rautatabletteja. Lupaan yrittää syödä. Joudun joka tapauksessa uusiin verikokeisiin alkuviikolla. Jos veriarvot eivät muutu tai jotain, joudun verensiirtoon. Mahtavaa. Ihan perseestä. En mä pysty syödä! Haluan, mutten voi. Huoltoasemalta ostetut viinirypäleet, joita lupasin syödä, köllöttävät avaamattomassa muovirasiassa keittiön pöydällä. Mansikanmakuinen proteiinijuoma, jonka lupasin juoda, odottaa kirjahyllyssä. Se on muutamaa huikkaa vaille täynnä. Ääni päässä huutaa että miksi olisin tyhmä ja söisin, kun pärjään ilmankin ruokaa. Se ääni manipuloi ja hallitsee mua, enkä pysty pistämään vastaan. En siis syö.
Tajuan vihdoin, etten kykene selättämään tätä tautia yksin. Mä tarvitsen apua, mutta sitä ei ole saatavilla. Syömishäiriökeskukseen on 6kk jonot, eikä mulle ole pistetty edes lähetettä sinne. Psykiatri muutti mielensä ja uskoo siihen että pärjään ilmankin keskuksen apua.
Hävettää myöntää. Mä olen heikko enkä pärjää enää yksin.
Yritä syödä, edes vähän enemmän :)
VastaaPoistaLähetteen saa pyytämällä.
VastaaPoistaKiitos kun aina rohkaiset, oikeastaan tuntuu että mun koko elämä ja tukiverkko on täällä, eikä niinkään tässä ulkopuolisessa elämässä. :/
VastaaPoistaKunpa edes joskus pystyisin vähän tsemppaamaan sinuakin. Se on aika vaikeaa kun itsekin sukeltaa koko ajan syvemmälle, mutta en todellakaan toivoisi samaa kenellekään, en en en. Me päästään vielä kaikesta yli ja eteenpäin, jos taistellaan sen eteen! <3
Sä et ole heikko, päinvastoin. Avun pyytäminen vaatii rohkeutta, ja sitä sulla on. Tuhat tsemppihalia sulle kultapieni ♥
VastaaPoistaMinä komppaan T:tä tuossa yläpuolella. On suurinta rohkeutta myöntää, että tarvitsee apua. Tahtoisin auttaa sua <3 Olet tärkeä. Sano ääneen, että tarvitset apua.
VastaaPoistaSamaa mieltä edellisten kanssa.. kultapieni, tässä maassa syömishäiriöisistä ei pidetä niin hyvää huolta kuin pitäis. Kunpa mäkin voisin edes pikkuisen auttaa. Toivottavasti mun postauksista ei tule lisää vettä myllyyn, kun ylistän laihuutta ym. Mulla ei ole mitään muuta, toivon näääin kovaa ettei Sinun elämä kapene tuosta enää! <3
VastaaPoistaYhdyn edellisiin. Oot tosi rohkee ku pystyt myöntään sun avuntarpeen. Voimia sinne ja paljon!<3
VastaaPoista