Mansikka irvistelee mustan, muovisen rahin päällä. Hivelen sen kiiltävää, kirkkaanpunasta pintaa ja pehmeitä vihreitä lehtiä. Tunnen miten vesi nousee kielelle. Maistan mansikan pehmeän suloisen maun suussani. Testaan itsekuria. En anna itteni hotkaista tota kirkkaanpunaista marjaa. Miksi söisin, kun yhtä hyvin voin olla syömättä? Pian kiusaus kasvaa liian suureksi, joten heitän mansikan ikkunasta ulos. Mähän en retkahda enää. Mun pitää tsempata.
Juoksen pururadalla. Pehmeä lumisohjo saa jalkani liukumaan jokaisella askeleella taaksepäin. Heikottaa, mutten pysähdy. Jalat eivät tottele. Ne menevät siksakkia ja haluavat mennä oman tahtonsa mukaan. Niska ei pysy jännittyneenä, vaan antaa pään keinahdella holtittomasti puolelta toiselle. Pyörryttää. Kylkiä viiltävä kipu pakottaa kävelemään, vaikka haluaisin juosta. Mahdan olla huvittava näky. Kiitän onneani ettei pururadalla ole muita.
Kiitos ja kumarrus kauniista kommentistasi! :)
VastaaPoistaVoimahali siulle!<3
Koska niin on tarkoitettu. Ja sä tulet vielä pärjäämään tässä elämässä.
VastaaPoistaVoimia <3 Olet tärkeä.
olet elossa, koska sinun kuuluu olla. sinua ei haluta päästää vielä pois, koska sinussa on potentiaalia elämään. olet niin suunnattoman arvokas, tajuaisitpa sen.
VastaaPoistasöisit jotain, edes ihan vähäsen.
sano jos voin auttaa jotenkin. voimia ♥
Olit kommentoinut kirjoitustani. Olen todella pahoillani, mun ei ollut millään tavalla tarkoitus väittää että syömishäiriöön sairastuneet olisivat tyhmiä! Itsekin olen ihan samassa veneessä.. Niinkuin sanoitkin, ei kukaan sairastumista valitse.. Olin vain niin kiihtyneessä mielentilassa, että kirjoitin vähän mitä sattui. Kiitos kuitenkin kommentistasi. :)
VastaaPoistaOon kuitenkin tosi huolissani tosta sun laihduttamisesta.. Et sä tällaista ansaitsisi. Oletko hoidossa?