You hurt yourself on the outside to try to kill the thing on the inside

Susanna leffassa Girl, interrupted

Pääsiäinen pelottaa. Äiti on kutsunut kaikki sukulaiset meille syömään lammasta ja kaikkia muita "pääsiäis herkkuja". Oon suunnitellut karkaavani siksi aikaa J:n luokse. Äiti saa raivarin, mutta samapa tuo. Mä en pysty syödä sitä kaikkea ruokaa. En vaan pysty. Päässä joku väittää että normaali ruoka lihottaa ja sitten kun paastoan tarpeeksi pitkään, repsahdan mässyttämään suklaata sun muuta ihraruokaa. Kun mä syön yhden palan suussa sulavaa suklaata, päässä oleva ääni nauraa "Hahhaahhaa vitun läski sika, liho nyt sitten kunnolla kun kerran alotit! Sä et ansaitse päästä tavoitteeseesi ja olla laiha ja kaunis. Lihot ja pursut niin, ettet kohta mahdu edes ovesta sisään. Hahhahahaa ihan oikein sulle saatanan ryhävalas". Silloin mä ahmin kuin viimeistä päivää ja ajattelen että peli on jo menetetty. Söin jo yhden palan suklaata, joten samantien voin imaista koko levyn sisuksiini. Lihon joka tapauksessa. Hemmetin lehmä.

Pelästyin kun katoin youtubesta A secret between friends -leffan ja huomasin ihailevani Lexin itsekuria. Mä en voi tosissani ihailla luurankomaista tyttöä, joka makaa letkuissa ja jollain kieroutuneella tavalla toivoa, että voisin olla yhtä laiha. Mitä ihmettä mun päässä liikkuu vai liikkuuko siellä ylipäätään mitään? Leffan lopussa itkin silmät ulos päästä ja suunnittelin diettiä. Oon syönyt kunnon ruokaa viimeksi viikko sitten lauantaina. Se tarkoittaa toisin sanottuna sitä, että oon läskeillyt oikein olan takaa ja mässyttänyt kaiken maailman kaloripommeja niin paljon kuin sielu sietää. En oo pitänyt edes ruokapäiväkirjaa, vaikka psykiatri sitä vaatiikin. Mä en kehtaa kirjottaa siihen joka päivä että "pellillinen pannukakkua, 200g suklaata, 94 jääpalaa". Tahdon eroon pömpöttävästä mahastani ja ihrareisistä. Tahdon eroon näistä valtavista hylkeen muodoista. Paraneminen voi odottaa. Nyt mä ryhdistäydyn ja elän light-limuilla ja jääpaloilla niin kauan kuin pystyn.