12.4.2010

Dream on, kid

J viettää meillä lauantai yön. Vuokrattaan illaksi Paranormal activity ja käydään hakemassa rasvaa tirskuvat pitsat. Taustalla soi kitarasoolo kun syödään voimakkaan hajuisia pullalättyjä. Mässytän kokonaisen, limaisen pannupitsan. Mä tiesin, että jos alan syömään ni en pysty lopettamaan ajoissa! Sen siitä saa. Paniikki iskee. Pakko päästä lenkille, pakko päästä lenkille, pakko päästä lenkille. Käperryn J:n viereen katsomaan karmivaa elokuvaa jonkinlaisen demonin riivaamasta pariskunnasta. Hrr, tunnen vieläkin kylmät väreet joita leffan loppu aiheutti. Hyi kamala: En ole liikkunut yhtään koko päivän aikana, vaan sen sijaan olen ahtanut sisääni vaikka millä mitalla kuvottavaa läskilettua. Tyhmä, tyhmä, tyhmä. Huomenna liikun sitten senkin edestä. Ihan pakko. Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Olin jo ehtinyt unohtamaan serkun synttärit, joten en ehdi keksiä mitään pakosuunnitelmaa välttyäkseni juhlien tarjoiluilta. Inhottaa. Tunnen vieläkin eilisen pitsan rasvaisen maun suussani. En saa syödä enää mitään. Monivitamiinimehua ja jääpaloja saan kyllä popsia, mutta siihen se sitten jääkin. Niillä mä elän kunnes kupsahdan.


Tuijotan ahneesti kauniissa astioissa lepääviä keksejä, karkkeja, kakkuja ja piirakoita. Katsoa saa, muttei koskea. Vesi herahtaa kielelle kun näen muiden noukkivan kipoista suklaakuorrutteisia keksejä ja suussa sulavan näköisiä kakkupaloja. Serkku herättää mut ajatuksistani kysymällä haluaisinko kahvia vai teetä. Kohtelias puheensorina muuttuu yhdeksi hurinaksi kun tuijotan kuumaan teekuppiin. Ei siinä nyt kovin paljoa kaloreita ole. Pärjäät kyllä ilmankin, pässi. Katselen puhalluksien muodostamia aaltoja, jotka rikkovat teen tasaisen pinnan. Mitä jos kalorit imeytyvät posliinikupin pohjan läpi ja muuntautuvat reisiini löllöttäväksi ihraksi? Vaikka tiedän sen olevan mahdotonta, en halua ottaa riskiä. Nostan kupin reideltäni sohvan käsinojalle muiden rupatellessa säästä.


Sisäinen voitontanssi. Selvisin juhlista ilman ainuttakaan ylimääräistä kaloria. Mä pystyn tähän. Vielä joku päivä musta tulee laiha, onnellinen ja kaunis.

Ps. Suussa on outo, todella paha maku joka muistuttaa jollain tavalla kynsilakanpoistoainetta. Kieltäkin pistelee. Ehkä mahahapot nousee ja syövyttää mun kielen irti. Hahhahahaa eipähän tulisi enää syötyä turhaa moskaa.

1 kommentti:

  1. Taas oon pyytelee anteeks ku en oo lukenut enkä myöskään kommentoinu sun kirjotuksia, vaihdoin konetta ja unohdin laittaa sun blogin kirjanmerkkeihin ja siispä en oo muistanut tarkistella sitä : << ANTEEKSI rakas<3

    Mulla menee juhlissa aina överiksi. "jos nyt yks keksi..." Se ei jää siihen yhteen, ei koskaan.

    VastaaPoista

Kuiskaa, laula, huuda, kerro, julista, hauku, neuvo, pure ja raavi.