It's hard to fight an enemy who has outposts in your head

Mä olen lihonut puoli kiloa kuukaudessa. Hävettää. Saamaton läski lehmä. Painon nousu voisi ehkä johtua e-pillereiden aloittamisesta, koska ne ovat turvottaneet jonkin verran.. Typerä läski tyttö, ketä sä koitat huijata! Ihan oma vikasi, ettet käynyt tarpeeksi usein lenkillä ja tehnyt aerobiciä. Lihominen on ihan sun oma vikasi. Ei se mistään pillereistä johdu. Typerä mursun irvikuva. Nytkin sun pitäisi olla lenkillä tai edes hyppiä haarahyppyjä - mutta ehei, sä olet laiska lehmä ja menet nukkumaan. Vitun pässi. Tai ehkä mä vaan kuvittelen ja vika onkin oikeesti mussa ja mun syöpöttelyissä.


Kahlaan loskan läpi kohti terveystaloa. Laukussa on kaksi dvd:tä, (Girl interrupted ja Unelmien naapuri) jotka aion katsoa illalla. On sanoinkuvaamattoman ihanaa hukuttautua synkän elokuvan maailmaan kynttilöiden valaisemassa huoneessa. Uppoutuessa elokuvaan, voi unohtaa kaiken muun. Kaikki typerät ajatukset, kiireet, tehtävä-listalla kärsimättöminä odottavat asiat, ympäristön asettamat odotukset... Kaiken. 

Psykiatri hymyilee ja kysyy kuulumisia. Selitän kaikkea turhaa ja ojennan pitämäni ruokapäiväkirjan. "Jess! Sähän oot alkanut syömään! Oot jättänyt jääpalatkin syömättä. Hyvä, hyvä." Ehheh. Odotas vaan kun pääset viimeiselle sivulle. Omasta mielestäni mä en ole syömisen suhteen onnistunut. Mulla on ollut useammin ahmimiskohtauksia, jolloin oon mättönyt suklaalevyn, jäätelöä, muffinsseja... Niin sanottua normaalia ruokaa en oo vielä oppinut syömään. Päähän on jumittunut semmoinen asenne, että joko mä en syö ollenkaan, tai sitten syön kaikkea epäterveellistä ja paisun oikein kunnolla. En oo uskaltanut enää kirjoittaa tänne mun syömisistä, koska mä häpeän niitä ihan mielettömästi. Oon lihonut kuukaudessa puoli kiloa. Ihan liikaa. Alkaa itkettää, kun mietin miten saamaton mä oikeasti olen.

Psykiatri vihjailee häikäilettömän suorasti, että mä seurustelen J:n kanssa vaan oman hyödyn takia. Koitan selittää ettei asia ole niin, mutta psyka keskeyttää mut jatkuvasti. Tekee mieli huutaa ja päästä alkaa nousta savua. Loukkaannun kun se julkeaa edes väittää jotain tommosta. Session lopussa psyka kertoo ärsyttäneensä mua tahallaan. Sen mukaan mä olen padonnut agressiota, joka pitää purkaa varovasti ennen kuin se räjähtää. Oon ikään kuin kävelevä miina. Ei tarvita kuin pari väärää sanaa, jotta mä näen punaista ja sekoan.

Kävellessäni takaisin juna-asemalle tunnen oloni kevyeksi. Psykiatri oli pitkästä aikaa tyytyväinen muhun. Se on tyytyväinen mun läskeilyyn ja siihen että kaksinkertainen lääkitys on tuottanut tuloksia. Vielä mä tän voitan. Hakkaan isolla puunuijalla ääntä kunnes se vaikenee lopullisesti. Pitää jaksaa treenata, koska en ole tarpeeksi vahva heilumaan koko aikaa puunuija kädessä. Pitää syödä pinaattia ja vahvistua. Mähän nitistän tän loisen. Tää on sotaa ja sodassa kaikki keinot on sallittu. Hukutan sen saatanan pullaan. 

Otsikko: Sally Kempton