C'est le malaise du moment, l'épidémie qui s'étend

En syönyt perjantaina. Unohdin. En ajatellut, että nyt mä paastoan enkä syö yhtään mitään. Syömättömyys tuli automaattisesti. Melkein kuin refleksinä. Seuraavana päivänä mätin viidessätoista minuutissa 0.5L jäätelöä ja 100g suklaata. Hyi.

Pitäisi löytää se kultainen keskitie, mutta mä olen sokea enkä osaa enää takaisin polulle. Harhailen pimeissä metsissä etsien epätoivoisesti polkua. Tuntuu, että mitä pidempään etsin, sitä syvemmälle mustaan mä eksyn. Harhauduin polulta kuusi kuukautta sitten. Aluksi en edes kaivannut takaisin kultaisten pikkukivien valaisemalle reitille. Synkkä metsä kietoi pauloihinsa. Se ikään kuin huumasi mut. Uskoin vahvasti, että kulkemalla metsän läpi pääsisin nopeammin tavoitteeseeni ja voisin elää unelmaa. Olin niin väärässä. Kunpa vain olisin tajunnut sen aiemmin.

Isä soittaa ja sanoo vievänsä mut ja pikkusiskon syömään. Olo on jollain tavalla kuin puulla päähän lyöty. Oon edelleen loukkaantunut isälle, eikä mulla ole sille mitään asiaa. Siitä huolimatta se koittaa epätoivoisesti hieroa sovintoa. Ihan sama. En aio tuhlata enempää energiaa kaunan kantamiseen. Me mennään Chicosiin ja tilaan tacoja, vaikken muista mitä ne ovat. Katson pöyristyneenä kun kasa maissitortilloja tuodaan pöytään monien lisukkeiden kera. Tuijotan inhon vallassa rasvaa tirskuvia majoneeseja sun muita. Syön kolme tacoa, joihin pistän täytteeksi hieman kanaa ja salaattia. Kun isä tilaa laskun, musta tuntuu että mun maha räjähtää. Se on pingottunut ja ääriään myöten täynnä. Ihan kuin olisin nielaissut 10-kiloisen keilapallon. Oksettaa. Mä söin liikaa. Syödessä ei tuntunut pahalta, mutta nyt ahdistaa sitten senkin edestä. Voi ketun kettu miksi mä menin syömään, miksi?

Kai mä kuitenkin olen menossa oikeeseen suuntaan, kun itse syöminen ei ahdistanut ihan mielettömästi.. Vaikka mä olisin edistynyt, niin musta tuntuu että lipsun pikkuhiljaa kohti bulimiaa. Paastoan tiedostamatta koko päivän, kunnes illalla ratkean syöpöttelemään oikein olan takaa. Saatan syödä puolessa tunnissa puoli litraa jäätelöä, 450g suklaata, pussin korvapuusteja ja ison kasan jääpaloja. Sitten kaduttaa ja vedän laksatiivejä. Kunpa mussa olisi nappi, jota painamalla paranisin hetkessä. Ei tarvitsisi kitua ja luisua edestakaisin terveen ja sairaan välillä saamatta otetta mistään.

Otsikko: Placebo - Protége Moi