Breathe me

 26.12.2010

Mummi nukkui viime yönä pois.

Se oli vielä joulun meillä. Se vaikutti voivan yhtä hyvin kuin aiemminkin. Miksi kaikki katoavat niin yllättäen. Jarikin päätti lähteä täältä liian nuorena, vaikka oli vakuuttellut ulkopuolisille koko ajan kaiken olevan ok.

Outo olo. "Surullista mutta silti armollista", ne puhuvat kuolemasta. "Eipähän hänen tarvinnut kestää pidempään kun se sairaushan vain etenee."

Tahdon juoda itteni tunnottomaksi. Vetää pillereitä ja leikkiä ettei mitään olisi tapahtunut. Miksi muilla on oikeus kuolla ja päästä kaikesta eroon niin helpolla. Miksi mä en uskalla tehdä sitä. Haluan pois täältä. Mutta kaikki on silti ihan ok. Ainahan se on.

nykyaikana on lukematon määrä vääriä polkuja

jokainen alkaa juhlavasti kultaisesta ovesta

fanfaarien soidessa

tiputtelen esineitä matkan varrelle

että löytäisin takaisin

mut joku tuntuu keräilevän ne ennen kuin palaan

harhailen ja ostan tuhat tyhjää arpaa

-Pariisin Kevät

16.12.2010

Tuntuu oudolta kirjoittaa paperille. Koneella on niin helppo korjailla sanoja kun taas paperille ne jättävät rumat tahrat. Olen lihonut yli 10 kiloa alle puolessa vuodessa! Nelosella alkava luku oli niin paljon parempi kuin pömppömahainen 50. Miten mä olenkaan päästänyt itteni tämmöseen kuntoon! Puolet Kaikki pois reisistä ja 3/4 osaa mahasta, kiitos. Eieieimieti  Joka päivä vähintään 40min uimista auringossa loikoilun sijaan. Tavoitteena olisi kuitenkin viettää 2h aalloissa per päivä. Jalat saavat osua pohjaan vasta kun meinaa hukkua. Jotta äiti ei valittaisi koko ajan turhasta, teen lihaskuntoharjoituksia kun se on pikkusiskon kanssa rannalla.

Hotellihuoneen kylppärin lattia on likaisen värisistä valkoisista laatoista, joiden väleissä kiemurtelee harmaita matoja. Nurkassa on musta analoginen vaaka. Se irvistelee rumasti ilmastointilaitteen huristessa taustalla. Peilistä näkyy karu, kalpea hahmo jolla on pömppömaha ja turhan isot reidet. Yök. Aluksi 200 haarahyppyä ja sitten olinko mä oikeasti onnellisempi 48 kiloisena? Haluanko mä takaisin syvälle sumuun joka vie kaikesta värit? Mitä hyötyä liiasta laihtumisesta olisi? Pakko myöntää, että on ihana mahtua 34-kokoisiin farkkuihin ja tuntea XS-kokoisten vaatteiden olevan väljiä. Se ei kuitenkaan ole kaiken sen paskan arvoista. Kelpaan ilmeisesti J:lle tämän kokoisena, joten sen takia ei kannata alkaa kiertämään lähes loputonta noidankehää. Kaupassa myydään kyllä kokoa M, joten senkään puolesta ei ole ongelmaa. Se ei ole sen arvoista.

19.12.2010

Rintakehä kutiaa laikukkaana kun hiusten varpaat osuvat ihoon. Katkarapu. Merivesi on suolaista ja sen pinnalla lilluu syljen näköisiä lauttoja. Valtavailta aalloilta on kiva yrittää uida karkuun vaikka usein pyörre nielaisee mennessään.

Dubaissa ollaan lähinnä oltu rannalla ja kierrelty kaupoissa. En vieläkään oo tottunut siihen, että vaatteen kokolapussa lukee M, 10 tai 38. Se on liikaa, liikaa, liikaa. S olisi parempi, sirompi, kauniimpi.

Kidnappaan pehmeän vaatteen ja häviän sovituskoppiin. Peilit eivät anna armoa. Ne nauraa ja osottelee. Liikaa tavaraa ihon alla. Liikaa mahassa, riesissä, käsissä  ja lantiokin on laittoman leveä. Koitan unohtaa paidan koon sen valahtaessa olkapäille. Järkytyn huomatessani, että olen ihan siedettävän näköinen. Paita halaa lämpimästi kun pyörähdän peilin edessä. Ehkä mä sittenkin kelpaan sellaisena kuin olen. Ehkä en edes ole niin kuvottava kuin luulen. Ehkä koko ei automaattisesti määrääkään ulkonäköä.

24.12.

Miten hemmetissä mä en osaa ylläpitää ihmissuhteita! Annoin viis vuotta kestäneen ystävyyssuhteen haihtua, koska en mennyt eräälle keikalle vaikka sanoin tulevani sinne. En muista vastata viesteihin kun muutama kaveri pyytää leffaan. Tajuan parin viikon välein että ai nii, en oo vieläkään vastannut Omenalle, mutten kuitenkaan tee asialle mitään. En saa mitään aikaiseksi. Verikokeisiinkin olisi pitänyt raahautua jo kuukausi sitten. Hemmetin laiska läski. Syrjäytvä, eristäytynyt apina. Hävettää tämmönen saamattomuus. Nytkin pitäisi tehdä ihan sairaasti kaikenlaista, mutta tässä mä vaan jumitan tekemättä mitään.

Joulu on yliarvostettu.

Raavin punaista lakkaa suttuisista kynsistä. Äiti saa hirveen raivarin kun ei menty pikkusiskon kanssa salamana katsomaan joulurauhanjulistusta telkkarista. Jäädytään hautausmaalla. Kasvoista häviää tunto eivätkä kädet tottele. En osaa jutella niitä näitä serkun kanssa. J on ihana ja pelastaa joulun tulemalla meille. Kylässä oleva koira kiehnää J:n sylissä kun sukulaiset puhuu härskejä. Sain J:ltä joululahjaksi suloisen piirrustuksen ja lahjakortin bodyshoppiin. Yön saan nukkua turvassa lämpimässä kainalossa.

25.12.

Vituttavaa huomata miten tippuu takaisin pohjalle ilman lääkkeitä. Kuvittelin että olisin oikeasti edistynyt ja näin. Inhottavaa tajuta olevansa onnellinen vain lääkityksen ansiosta.

"If you're a bird, I'm a bird"

Miten aika valuukin hiekkana sormien välistä. Piti kirjoittaa tänne tänään, mutta kello on jo puoli kaksitoista ja herätys on neljältä. Lähdetään yöllä äidin ja pikkusiskon kanssa viikoksi Dubaihin.

Toivottavasti tällä kertaa matka sujuu paremmin kuin aiemmin. Ennen se oli ahdistavaa esittämistä ja kulissien ylläpitämistä. Hymyileminen on hankalaa kun on sisältä ontto. Aikuisten on koko ajan pakko ottaa kuvia harmailla kameroillaan ja tekosyyt salaman välttämiseksi alkavat loppua. Epäonnistun kaikissa valokuvissa, joten miksi ihmeessä minut pitää niihin väkisin tunkea. Koko matkan ajan olen farkuissa ja t-paidassa ettei kukaan saisi traumoja. En osaa nauttia aurinkorannoista ja palmuista kun kaikki on yhtä tummaa sumua.
Näin on ollut aiemmilla kerroilla ja lomat ovat menneet osaltani hukkaan.

Kunpa tällä kertaa osaisin oikeasti nauttia ja olla onnellinen. Olen oikeasti pahoillani, etten ole vielä vastannut kommentteihinne. Kirjoitan vielä ennen joulua ja vastaan teille. Mulla oli vielä jotain asiaa, mutten enää muista mitä. Voikaa hyvin, ihanat.

Ps. Jäin pikkusiskon ansiosta koukkuun Skinssiin vaikka oon sarjan ilmestymisestä asti inhonnut sitä.  Ensin dissaan tuntemattoman sarjan/bändin/leffan maanrakoon ja nähtyäni sen olen koukussa. Näin käy aina. Onko muuten totta ettei toista tuotantokautta myydä missään päin Suomea?

Niin ja uskalsin sanoa psykologille päin naamaa ettei se ymmärrä mua. Voittajafiilis, vaikkei mitään konkreettista muutosta tapahtunutkaan.

There's no more rabbits in my hat to make things right

Päästäkseni ylös pitää muuttaa asennetta ja suhtautumista elämään. Mikään muu ei auta. Psykologeista, psykiatreista, ravintoterapeuteista, osastoista, toimintaterapioista sun muista ei ole ollut apua. Pitää siis opetella ajattelemaan kokonaan uudella tavalla. Ei ketään kiinnosta vaikka myöhästyisin junasta. Elämä jatkuu. Haluan oppia ajattelemaan että kyllä tää tästä muuttuu paremmaksi.

 
Valitan koko ajan siitä miten asiat ovat huonosti. Miksen keskittyisi välillä kun pystyn niihin positiivisiinkin asioihin. Mulla on kuitenkin rakastava äiti, lievästi sanottuna mahtava poikaystävä ja katto pään päällä. Eivät ne ole itsestäänselvyyksiä. Sitäpaitsi mä olen perusterve, ei ole syöpää, diabeettestä tai esimerkiksi sydänongelmia.

Uuden harrastuksen ansiosta koen jopa silloin tällöin onnistumisen tunteitakin. Jes, tässä mä oon hyvä. Mulla on suloisen tyhmä läski kissa ja telkkari omassa huoneessa. Naamassa on niin tummat ripset ja kulmakarvat, ettei joka päivä tarvitse meikata. Pölyisessä huoneessa on nahkaiset korkokengät ja twin peaksin tuotantokausi. Ja ai niin, onhan mulla työpaikkakin.

Ei ole siis mitään syytä valittaa, koska kaikki on ihan hyvin.

Don't worry, be happy.

I'll never talk again

Maailma kaatuu kun lähden bussista, enkä mene J:n viereen nukkumaan.

Oon sekaisin. Hihittelen illalla kuin hullu. Olen liian itsepäinen ja itsekeskeinen. Ruma ihminen. Ehdin onneksi kauppaan kaivamaan omaa hautaani. Rangaistukseksi kerään oranssiin koriin suklaalevyn, pizzaa, pullapussin ja ison kasan suklaapatukoita. Myyjä hymyilee epämiellyttävästi. "Taas se tuli ostamaan läskiruokaa! Hahaa typerä fädäri", se ajatteli. Eräskin vaaleahiuksinen myyjä sanoi vuosi sitten "Ai että sitä ollaan taas ostamassa suklaata!" ja virnuili ilkeästi. Halusin vajota maan alle. Toivoin hyökyaallon pyyhkäisevän ylitseni ja vievän mennessään. Häpesin silmät päästäni. Ahdistus kuristi enkä saanut sanaakaan suustani. Senkin - ventovieraan ihmisen - mielestä mä olen lihava. En mennyt kauppaan kuukausiin. Kävelin päivittäin kauas toiseen harmaaseen rakennukseen hakemaan läskini.

Eksyin aiheesta.

Oon ihan sekasin ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle. En saa apua kuukausiin jos silloinkaan, riippuen jonoista ja syömishäiriöklinikalla olevista ihmisistä. Kunnan psyskologista ei ole apua. Se ei ymmärrä mitään siitä mitä sille kerron. En halua puhua sille, koska se turhauttaa kun psykologi vetelee vääriä johtopäätöksiään eikä vain yksinkertaisesti ymmärrä. Musta tuntuu etten jaksa. J ja äiti joutuvat kärsimään mun vittumaisesta käyttäytymisestä ja typeristä ajatuksista. Töissä oleminen ja jaksaminen ei tunnu tuottavan tulosta. En saa ikinä tarpeeksi rahaa takuuvuokraa varten kun suurin osa palkasta menee läskiruokaan. Mitä tulevaisuudella on muka annettavaa. En jaksa enää pitää hengissä lämpimiä haaveita perheestä, kodista ja koirasta. Eivät ne tätä menoa tule ikinä toteutumaan. Syöksyn mustaan loputtomaan noidankehään yksin hämähäkkien kanssa.

Listoja on helppo tehdä vaikka niiden toteuttaminen onkin sitten ihan eri asia. Kirjoitan ylös asioita, jotka pitäisi saada kuntoon jotta elämä luonnistuisi edes joten kuten ja pääsisin taas jaloilleni.

To do

+ Säästöön vähintään 2kk palkka ennen tammikuuta

+ Toisen työpaikan hankkiminen nykyisen lisäksi

+ Säästöön rahaa huonekaluja varten

+ Muutto omaan asuntoon tammikuun puolessa välissä

+ Opiskelujen jatkaminen maaliskuussa (?)

+ Syömisvammailun lopettaminen

+ Säännöllinen ruokailurytmi

+ Kaverisuhteiden elvyttäminen

"When you call a girl fat or ugly, it's engraved into her mind. Every insult will stay with her forever, reminding her that she's worthless, disgusting, and unloved. Her mind will be programmed to put herself down, to hate herself and her body. Call her pretty? She'll remember it for a moment. Call her ugly? She'll never forget it. Because she's a slave to the pain that you never even thought about."