11.3.2011


Mitä hemmettiä nää mun mielialan vaihtelut oikein on! Muutama minuutti postauksen jälkeen olen varma, etten haluakaan luovuttaa vielä. Mähän saan apua. Päivystävä psykiatri kirjoitti lähetteen päiväosastolle ja reseptin rauhoittaviin. Puhuttiin myös 24/7 osastosta, mutta sinne en mene enää kirveelläkään. Nukuin yön äidin vieressä ja rauhotuin. Vieläkin ahdistaa, mutta se ei ole ylivoimaista ja tieto rauhoittavista helpottaa. Jos alkaa tuntua ylivoimaiselta, voin ottaa pillerin ja jotain. Ehkä se helpottaa ja avaa pahimmat solmut sisäelimistä. Ainakin hetkeksi. En mä mitään typeriä diettejä lähde toteuttamaan. Tulisi vain entistäkin hankalampi olo ja itseinho kasvaisi kasvamistaan. Kyllä mä pärjään. En mä saa luovuttaa. On joku jonka takia ei voi vain antaa olla. Oon taistellut liian kauan antaakseni periksi nyt.

7 kommenttia:

  1. ♥ Iso voimahali, muuta en nyt osaa sanoa :( Kyllä se siitä♥ Vaikka tuo niin saatanan kliseiseltä kuulostaakin, mä uskon siihen. ♥

    VastaaPoista
  2. Juuri niin. Jos oot päässy tähän asti, pääset kyllä selvemillekkin vesille♥. Paljon haleja♥!

    THERE IS NO EXPLAIN
    WHY LIFE IS FILLED WITH PAIN.
    BUT DO THE FLOWERS EVER GROW
    IN THE PLACES IT DON`T RAIN?

    Voimia♥.

    VastaaPoista
  3. jatkakkin taistelua <3 koska sä olet voittaja vielä ja tulet olemaan täysin vapaa kaikesta pahasta <3 usko mua :-) huii.. niin rakastuin iha täysillä tuoho lajiin :) saanko udella missä päin asut /missä päin käyt tunneilla (:

    VastaaPoista
  4. okej :) jooo nii mä katoin kans sielt pasilasta mut sit mul tulsi enemmä matkaa sinne :/ nii parempi tuo rtp :) Saa nähä et jos vaihanki joskus sinne toisee :)))

    VastaaPoista
  5. hyvä et oot kunnossa :) voimia!♥

    VastaaPoista
  6. Ihanaa kuulla susta. Kuulostaa niin kliseiseltä, mut mä toivon koko sydämestäni että kaikki selkenee vielä, ja tarkoitan tota ihan todella.

    VastaaPoista

Kuiskaa, laula, huuda, kerro, julista, hauku, neuvo, pure ja raavi.