Vähän vielä kun on aikaa

Mitään maailmaa mullistavaa ei ole tapahtunut. Yleisesti ottaen mä voin paljon paremmin kuin vuosi sitten. Silloin en syönyt käytännössä mitään ja nyt saan mahanpohjalle sentään sokeria, rasvaa ja hyvänä päivänä jopa hedelmän.

Istun viidennessä kerroksessa kovilla, ruman raidallisilla tuoleilla. Äiti kävelee vastaanottoaulaan ja kyselee, mitä tulee tapahtumaan. Sanon ehdottaneeni viimekerralla päiväosastoa tai peruskonsultointia hoitomuodoksi. Kun jälkeen päin ajattelee, ei päiväosasto tai ylipäätään minkäänlainen osasto ole mun juttu. Suljetuilla pidetään ihmisiä säilössä suolakurkkuina. Ei sieltä kukaan varsinaista apua saa. Syömishäiriöyksikön päiväosastolla taas olisi oikeasti sairaita ihmisiä, joita jäisin ihastelemaan. Laihoja ranteita, olemattomia vyötäröitä, kapeita reisiä, kuoppaisia poskia ja armotonta itsekuria. Rakkautta. Ajatusmaailmani on edelleen melko kieroutunut ja vasta nyt olen alkanut hyväksymään, ettei niin sanottu normaali nainen paina neljääkymmentä kiloa. Jos siis nyt joutuisin päiväosastolle, uskon syömisten lähtevän juoksemaan jyrkkää alamäkeä kuiluun.

Tapaamisessa ei varsinaisesti päätetty mitään. Sain lappusia bulimialuennosta ja joudun ravintoterapeutille. Vasta ravintoterapiakäynnin jälkeen päätetään mitä tehdään. Mun syömisvammailu on häiriintynyttä. Se ei ole anoreksiaa, mutta koska en enää pakkoliiku tai oksenna, syömistavat eivät täytä bulimian kriteerejä. Syön suunnilleen kolme kertaa päivässä. Ennen kuin yö vaihtuu aamuun olen mässännyt suklaapatukan tai kaksi, 400g mutakakun ja todennäköisesti palan pizzaa (+juustohampurilainen jos satun olemaan töissä). Normaali, varsinkin jonkun muun tekemä ruoka ällöttää.

Tänään en kirjoita enempää. Haluan ehtiä vastaamaan kommentteihinne ja sen jälkeen katsoa Brothers-leffan suklaata ahmien. Vastailkaa ihmeessä sivupalkissa olevaan kyselyyn. Seuraava postaus on sadas, joten saatte ehdottaa mahdollista erikoispostausta. On varmaan turha alkaa selittelemään vaihtoehtoja, mutta teen sen silti.

Vaihtoehdot ovat

# ei erikoispostausta

# kysymyspostaus - te kysytte, mä vastaan

# kysymyksiä, joihin J vastaa - te kysytte ja J vastaa

# viikkoni kuvina - otan 7 päivän ajan 3-5 kuvaa päivittäin ja julkaisen 

ne viikon päästä 

(ei automaattisesti tarkoita että esiintyisin yhdessäkään kuvassa)

# jotain muuta? - ehdottakaa vapaasti. voi olla että teen kaksi erikoispostausta yhden sijaan, jos ihastun ehdotukseen

Ps. Kaupungilla liikkuessani huomasin, että niin sanottu normaali tai tavallisen kaunis nainen on hieman pehmeän pyöreä. Ei kävelevä luuranko vaikka ennen niin kuvittelinkin. Tai no jos pilkkua viilataan, en halunnut missään vaiheessa näyttää luurankolaihalta. Sairauden vääristämä mieli ei vaan osaa lopettaa ajoissa.

Haluaisin kuulla sinun mielipiteesi. Jos voisit valita alhaalla olevista kuvista, näyttäisitkö mielummin A vai B kuvissa esiintyvältä naiselta? (pahoittelen jokaikisessä blogissa esiintyvää doven mainoskuvaa. on yllättävän vaikeaa löytää kuvia normaalipainoisista naisista, jotka eivät mielestäni näyttäisi lihavilta)

A.

 

vai

B.