Laiska, tyhmä ja saamaton

16.12.2010

Tuntuu oudolta kirjoittaa paperille. Koneella on niin helppo korjailla sanoja kun taas paperille ne jättävät rumat tahrat. Olen lihonut yli 10 kiloa alle puolessa vuodessa! Nelosella alkava luku oli niin paljon parempi kuin pömppömahainen 50. Miten mä olenkaan päästänyt itteni tämmöseen kuntoon! Puolet Kaikki pois reisistä ja 3/4 osaa mahasta, kiitos. Eieieimieti  Joka päivä vähintään 40min uimista auringossa loikoilun sijaan. Tavoitteena olisi kuitenkin viettää 2h aalloissa per päivä. Jalat saavat osua pohjaan vasta kun meinaa hukkua. Jotta äiti ei valittaisi koko ajan turhasta, teen lihaskuntoharjoituksia kun se on pikkusiskon kanssa rannalla.

Hotellihuoneen kylppärin lattia on likaisen värisistä valkoisista laatoista, joiden väleissä kiemurtelee harmaita matoja. Nurkassa on musta analoginen vaaka. Se irvistelee rumasti ilmastointilaitteen huristessa taustalla. Peilistä näkyy karu, kalpea hahmo jolla on pömppömaha ja turhan isot reidet. Yök. Aluksi 200 haarahyppyä ja sitten olinko mä oikeasti onnellisempi 48 kiloisena? Haluanko mä takaisin syvälle sumuun joka vie kaikesta värit? Mitä hyötyä liiasta laihtumisesta olisi? Pakko myöntää, että on ihana mahtua 34-kokoisiin farkkuihin ja tuntea XS-kokoisten vaatteiden olevan väljiä. Se ei kuitenkaan ole kaiken sen paskan arvoista. Kelpaan ilmeisesti J:lle tämän kokoisena, joten sen takia ei kannata alkaa kiertämään lähes loputonta noidankehää. Kaupassa myydään kyllä kokoa M, joten senkään puolesta ei ole ongelmaa. Se ei ole sen arvoista.

19.12.2010

Rintakehä kutiaa laikukkaana kun hiusten varpaat osuvat ihoon. Katkarapu. Merivesi on suolaista ja sen pinnalla lilluu syljen näköisiä lauttoja. Valtavailta aalloilta on kiva yrittää uida karkuun vaikka usein pyörre nielaisee mennessään.

Dubaissa ollaan lähinnä oltu rannalla ja kierrelty kaupoissa. En vieläkään oo tottunut siihen, että vaatteen kokolapussa lukee M, 10 tai 38. Se on liikaa, liikaa, liikaa. S olisi parempi, sirompi, kauniimpi.

Kidnappaan pehmeän vaatteen ja häviän sovituskoppiin. Peilit eivät anna armoa. Ne nauraa ja osottelee. Liikaa tavaraa ihon alla. Liikaa mahassa, riesissä, käsissä  ja lantiokin on laittoman leveä. Koitan unohtaa paidan koon sen valahtaessa olkapäille. Järkytyn huomatessani, että olen ihan siedettävän näköinen. Paita halaa lämpimästi kun pyörähdän peilin edessä. Ehkä mä sittenkin kelpaan sellaisena kuin olen. Ehkä en edes ole niin kuvottava kuin luulen. Ehkä koko ei automaattisesti määrääkään ulkonäköä.

24.12.

Miten hemmetissä mä en osaa ylläpitää ihmissuhteita! Annoin viis vuotta kestäneen ystävyyssuhteen haihtua, koska en mennyt eräälle keikalle vaikka sanoin tulevani sinne. En muista vastata viesteihin kun muutama kaveri pyytää leffaan. Tajuan parin viikon välein että ai nii, en oo vieläkään vastannut Omenalle, mutten kuitenkaan tee asialle mitään. En saa mitään aikaiseksi. Verikokeisiinkin olisi pitänyt raahautua jo kuukausi sitten. Hemmetin laiska läski. Syrjäytvä, eristäytynyt apina. Hävettää tämmönen saamattomuus. Nytkin pitäisi tehdä ihan sairaasti kaikenlaista, mutta tässä mä vaan jumitan tekemättä mitään.

Joulu on yliarvostettu.

Raavin punaista lakkaa suttuisista kynsistä. Äiti saa hirveen raivarin kun ei menty pikkusiskon kanssa salamana katsomaan joulurauhanjulistusta telkkarista. Jäädytään hautausmaalla. Kasvoista häviää tunto eivätkä kädet tottele. En osaa jutella niitä näitä serkun kanssa. J on ihana ja pelastaa joulun tulemalla meille. Kylässä oleva koira kiehnää J:n sylissä kun sukulaiset puhuu härskejä. Sain J:ltä joululahjaksi suloisen piirrustuksen ja lahjakortin bodyshoppiin. Yön saan nukkua turvassa lämpimässä kainalossa.

25.12.

Vituttavaa huomata miten tippuu takaisin pohjalle ilman lääkkeitä. Kuvittelin että olisin oikeasti edistynyt ja näin. Inhottavaa tajuta olevansa onnellinen vain lääkityksen ansiosta.