Likaisia sanoja kuiskivat seinät syövät toisiaan

Pelkään nurkissa ja seinien sisällä kyyhöttäviä käärmeitä jotka luikertelevat ajatuksiin. Pelkään, että kirjoittaessani palaisin jollain ihmeen keinolla takaisin vanhoihin, liian turvallisen tuntuisiin tapoihin.

Sovittiin joku aika sitten J:n kanssa, että koitetaan molemmat opetella taas syömään. Tarkoituksena olisi tehdä yhdessä ruokaa silloin kun nähdään, eli suunnilleen joka toinen päivä. Juttu on vähän jäänyt, mutta kun 2-3kk päästä saan toivottavasti asunnon ja muutetaan epävirallisesti yhteen, voidaan varmaan toteuttaa sitä syömisjuttua säännöllisemmin.

Aika kuluu töissä, J:n kanssa ollessa ja koiraohjelmia/-palstoja/-kirjoja lukiessa. Haluaisin niin oman koiran. Pörröisen kaverin, josta huolehtia. En kuitenkaan voi hankkia karvakuonoa ainakaan kolmeen vuoteen, koska syksyllä jatkaisin taas opiskeluja ja niiden ohella pitäisi käydä töissäkin. Olen koittanut saada oppisopimuspaikkaa ja soitellut pariinkymmeneen eri yritykseen tuloksetta. Pitää siis vaan koittaa malttaa ja olla kärsivällinen.

Yleisesti ottaen voin paljon paremmin kuin ennen. Kuitenkin varjot hyökkäilevät aiheuttaen säälittäviä ahdistus-itkukohtauksia. Viimeksi näin kävi maanantaina kun oltiin J:n kanssa menossa leffaan. Istuttiin puisilla rappusilla ja itkin tunnin, kunnes olin yksin pari sekunttia (hui hain jopa nenäliinaa) ja sitten olin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Olo oli yllättävän iloinen ja huoleton. En tajua mikä mua vaivaa! Ei ole normaalia itkeä tuntia ahdistuneena ja sitten yhtäkkiä tyyliin naureskella ja hyppiä ympäriinsä.

Tiistaiksi on varattu tapaaminen lääkärin kanssa. Se pässi määräsi aiemmin allergialääkettä ahdistukseen (nukahtaisin aikaisemmin = ahdistus häviäisi taikaiskusta). Ylläripylläri, eipä toiminu missään suhteessa. Pilleri ei väsyttänyt yhtään eikä auttanut millään tavalla ahdistuskohtauksiin. Psykologinkin suusta pulppuaa pumpulia eikä se näe lauseisiin piilotettuja veitsiä. Se on ihan liian helposti manipuloitavissa, nuori ja naivi, eikä se oikeasti ymmärrä mitä asiakas tai potilas käy läpi. Ketuttaa.

Läskiä, läskiä, liikaa läskiä. Hyllyvä selluliittiklöntti. Hypi tyttö, hypi. Ei susta ole mihinkään muuhun. Älä lopeta vaikka mitä kävisi. Hypi kunnes happi ei löydä keuhkoihin. Hahahaaa siinä sä läski röhnötät kuin kala kuivalla maalla. Hypi lisää tyttö, hypi. Eivät ne sua kaipaa. 

haluan juosta pakoon ja unohtaa