- W. Clement Stone
Kirjoittaminen on jäänyt. Olen aikalailla kahden vaiheilla. Jättääkö blogi, koska olen käyttänyt sitä ahdistuksen purkamiseen ja nykyään asiat menevät ihan hyvin, vai jatkanko ja opettelen kirjoittamaan kaikenlaisista fiiliksistä, jolloin stressaan kirjoittamista kun sisäinen pieni perfektionisti pääsee valloilleen. Nykyään mulla on unelmia ja tavoitteita, jotka eivät liity syömiseen tai ylipäätään laihuuteen. Tunnen usein syyllisyyttä päästessäni siitä helvetistä eroon niin helpolla, kun toiset joutuvat painimaan ongelman kanssa useampia vuosia. Toki vuosi syömisvammailujen parissa on melko pitkä aika, kun siihen lisätään syömisongelmia edeltävät 3 vuotta vaikeaa masennusta. Kuitenkin monilla on asiat huonommin ja osaan vasta nyt arvostaa apua, jota olen myrskyn aikana saanut. Kaunis kiitos teille lukijoillekin, jotka jaksoitte tukea vaikeina aikoina. Tajuan jopa, että osastolla vietetty aika ei ollut hukkaan heitettyä kun siellä ne "vaan pakottivat kiristämällä, saarnaamalla ja mahaletkulla uhkailemalla syömään". Jos äiti ei olisi huomannut ongelmaa niin pian, voisi tilanteeni olla paljon synkempi. Kaunis kiitos myös J:lle, joka ei hylännyt vaikka jouduin pitkäksi aikaa osastolle enkä muutenkaan osannut käyttäytyä. Kiitos kun jaksoit tukea vaikeinakin aikoina ja seistä vierellä lumimyrskyn keskellä. En osaa kiittää teitä tarpeeksi.
Mulla ei vieläkään ole kavereita poikaystävää lukuunottamatta ja olen kaiken kukkuraksi epäonnistunut ja keskeyttänyt opiskelun. Siitä huolimatta pääsin suurimmaksi osaksi eroon varjoista, vaikka ne vieläkin häilyvät vaanien nurkan takana. Sain työpaikan, eli ei tarvitse lahnata kotona tekemättä mitään ja olen erään nuorisosäätiön asuntojonossa. Ollaan suunniteltu J:n kanssa epävirallista yhteenmuuttamista, kun jossain vaiheessa puolen vuoden - vuoden sisällä hankin oman kämpän. Nyt mulla on jotain, minkä takia elää ja olla leikkimättä tulella. Joku aika sitten tuntui, ettei kukaan välitä, ketään ei kiinnosta, eikä elämällä ole enää mitään annettavaa. Voin hymyillen sanoa, että olen pahimman taisteluni taistellut ja löytänyt halun pysyä pinnalla. Toki kamppailu jatkuu edelleen, enkä vieläkään ole selvillä vesillä. Maailma näyttää paljon paremmalta paikalta ilman näännytystä, ahmimiskohtauksia, pakkoliikkumista, varjojen piirtämiä unia sekä hallusinaatioita, käsiin maalattuja aaltoja ja jalkojen punaista.
Pahoittelen turhaa postausta. Yöllinen valaistuminen.
She said “I don't know what you're living for”
She said “I don't know what you're living for at all”
He said “I don't know what you're living for”
He said “I don't know what you're living for at all”
But I will run until my feet no longer run no more
And I will kiss until my lips no longer feel no more
And I will laugh until my heart it aches
And I will love until my heart it breaks
And I will love until there's nothing more to live for
Amy MacDonald - Run
Voi ihanaa. Jätä vaan blogi, jos se alkaa ahdistamaan. Teet niinkuin itselle on parhaaksi. Onhan se mukava lukea tekstejäsi, mutta en halua, että blogi on se syy, mistä sulle tulee huono olla. On ihana kuulla, että oot hyvällä tuulella :-)!
VastaaPoistaEn tiedä, pystytkö ymmärtään miten iloiseksi tämä sun teksti mut sai! Mä olen ihan helvetin YLPEÄ susta ♥ :) Hyvä sinä!
VastaaPoistaja tästä blogista - älä pidä, josse alkaa ahdistamaan, miksi pakottaa itseään tekemään jotain mitä ei halua? (itsehän kirjoitelen blgiiin sitä mukaa, millainen fiilis on, jaksanko kirjoittaa vai enko jaksa jne.) juu tajusit mun pointin varmaan :)
Heippa! Itse koin vastaavan "valaistumisen" hiljattain ja olipahan ihan pirun mahtava fiilis. Pitkän masennuksen, alkoholin liikakäytön yms. jälkeen palaset tuntuivat loksahtelevan paikoilleen ja elämä joltakin.
VastaaPoistaOlen lukenut tekstejäsi jonkun aikaa, tosi koskettavia ja niissä on helppo elää mukana. Toivottavasti jaksat pitää kiinni niistä valonpilkahduksista, se on sen arvoista. :)
Mä oon niin sanoinkuvaamattoman onnellinen sun puolestas :) tuo valaistuminen, se on hienoa! toivottavasti asiat alkaa nyt rullaamaan ja elämä jatkuu valoisana eteenpäin :) susta olis kyllä kiva kuulla tulevaisuudessaki, mut jos tää blogi ahistaa, niin jätä se. teet niinku parhaaks näät. tuut sitte vaikka välillä mun blogiin kertomaan mitä kuluu tai laita s-postia :) yks mun osote sulla pitäis ainaki olla, ku oon tätä blogia päässy lukeen :D toivon kaikkea hyvää sun elämään, kuten oon aina toivonu! :) ♥
VastaaPoistaBlogi on helppo purkaa kaikkea huonoa oloa, mutta nyt kun olen harjoitellut hyvien asioiden kirjoittamista niin sekin onnistuu välillä :) Toisaalta nämä kaikki blogit eivät ole hyvää luettavaa jos kirjoittaja ei halua parantua yms... tietysti toivon että kirjoittaittaisit että kuuulisin miten sinulla menee mutta tyttö rakas, jos huomaat ettei tämä auta niin tee vain oma hyvä ratkaisu. Haluan vain kiittää sua että ihana kun oot aina kommentoinut ihania juttuja ja että oon saanut tutustua edes vähän suhun <3 Pärjäile kulta pieni jos jatkat matkaa ilman blogia. Muista että oot vahva <3 Ja oot mielessä <3
VastaaPoistamelkein aloin itkeen oikeesti kun luin tätä...oon seurannu niin kauan sun pahaa oloa eikä mikään vois olla näin hienoo kun nähdä sun voivan paremmin! pidä häntä ylhäällä vai miten sitä nyt sanotaan...älä enää anna pirujen vallata mieltäs, sä oot ihan voiton puolella.
VastaaPoistaYlpeä susta <3
VastaaPoistaKuten on edelläkin mainittu, olisi hienoa kuulla susta tulevaisuudessa ja siitä kuinka hyvin sulla menee, mutta tärkeintä nyt on se ettet ahdistu ja elät elämääsi niin kuin hyvältä tuntuu. Oon onnellinen puolestas :> Tosi ihanaa lukea tällaista positiivisempaa tekstiä, kun on seurannut sun ongelmien kanssa painimista. Sä todellakin oot voiton puolella nyt, joten paljon tsemiä sulle loisen voittamiseen! ♥
VastaaPoistaAivan ihana teksti! Ja olen samaa mieltä kuin edelliset kommentoineet, blogiasi on ollut mukava seurata, sun kuulumisia ja elämää. Mutta jos koet sen huonoksi jutuksi tällä hetkellä, jätä se. Tsemppiä edelleen ja :) ja :) ja :)
VastaaPoista