Paino on tippunut kaksi kiloa viikon aikana, vaikka olen parhaani mukaan koittanut olla ajattelematta syömistä. Äiti huutaa huolestuneena, että jos laihdun vielä yhdenkin kilon, pitää taas aloittaa ah-niin-ihanien nutridrinkkien kurkkuun kumoaminen. Tunnen itseni tyhmäksi. Oon oottanut ihmettä kuin kuuta nousevaa ja vasta nyt oikeasti tajuan, ettei kukaan muu voi käydä puolestani läpi asioita, joiden takia tähän tilanteeseen oon joutunut.
Nyt mun on oikeasti tehtävä jotain. Luin erästä edelliseen postaukseen linkitettyä blogia, joka valoi uskoa paranemiseen ja tästä keinulaudalla kiikkumisesta poispääsyyn. En halua tuhlata enempää kuukausia sankassa sumussa kulkemiseen. Koulukin jatkuu ensiviikon keskiviikkona. Jos haluan kouluttautua unelmieni ammattiin ja saada vielä töitä sillä alalla, pitää tapahtua paljon muutosta lyhyessä ajassa. Tahdon muistaa, miten torniin maalatun kellon viisari jahtaa taivaanrannassa haukottelevaa aurinkoa. Kaikkia tylsän turhia arkisia pikkujuttuja, jotka eivät jää päähän millään.
Pitää kirjoittaa tälle tarinalle uusi alku tekemällä pieniä muutoksia ja asettamalla jokaiselle viikolle tavoite. Tämän viikon tavoitteena on aamupalan syöminen. Ja mähän syön sen tai itken ja syön.
TO DO
- Sivupalkissa olevan painotaulukon poisto (paino ei ole ihmisarvon mitta!!!!!111!)
- Aamupalan syöminen
- Lounaaseen totuttelu
- Rangaistusruokien syömisopettelu
- Vieraiden ihmisten seurassa/läheisyydessä syöminen
- Kohtuudella liikkuminen
- Aivopeseminen (oon ihan hyvä tällaisena ja plaaplaaplaa)
Oon kyllästynyt juoksemaan verenmaku suussa, jotta mahtuisin koon 32 farkkuihin. Nyt tää paskassa ja itsesäälissä kieriminen saa luvan loppua.
Ps. Kaunis kiitos sivustoista, jotka linkititte edelliseen postaukseen. Kahlasin jokaisen blogin läpi ja siitä on ollut ihan hirmuisesti apua.
voimahali sinulle!
VastaaPoistaTodella ihana kuulla tämä. Haleja. Mä linkitin viime postaukseen ton blogin. Olin miettiny jo aikasemminkin sen linkittämistä, mutta onneksi nyt itse pyysit. Voimia ja kaikkea hyvää sulle!
VastaaPoista<3
VastaaPoistaPienin askelin, päättäväisyydellä. Sä voitat.
VastaaPoista<3
voimia! <3 täytyy vain päättää että aloittaa jostakin ja sitten se on sitä sitkeää taistelua ja jokainen pienikin askel eteen päin ja voitto tältä sairaudelta on sitä minkä vuoksi jaksaa jatkaa eteen päin! <3
VastaaPoistaMitä on rangaistusruoat? O_o sellaisia pitäisi ollakaan, muru.
VastaaPoistaJipii! Olen niin iloinen sun puolesta :) Tästä se lähtee, voimia rakas♥
VastaaPoistaTämä teksti oli ihanaa luettavaa!
VastaaPoistaOlen seuraillut jo jonkin aikaa blogiasi ja tullut surulliseksi tummansävyisistä teksteistäsi.
Voimia ja voimahalauksia ihan mielettömästi sinulle♥
Voimia jatkoon<3 Itsekkäin päätin tänään (ja eilen), että kaloreiden lasku loppuu ja opettelen syömään "normaalisti". Tiedän mistä puhut, ja toivotan onnea päätöksen teosta! :)
VastaaPoistaNyt mä todellakin toivon ja rukoilen, että et säikähdä ja lopeta kirjoittamista tms. kun sanon tämän. Mä nimittäin tiedän, tunnen sut. Kuulostaapas toi tyhmältä, mut mun oli pakko kertoo, en tiiä miks. Älä pliis lopeta kirjotat tosi kauniisti. Oon kateellinen. Jaksamisia <3
VastaaPoistaAnonyymi: Hirmuisesti kiitoksia. Linkittämäsi blogi onnistui tönäisemään mut paranemishalun kynnyksen yli. En tiedä miten voisin kiittää kylliksi.
VastaaPoistaAlexandra: Kaunis kiitos. Onnittelut päätöksestäsi. Se ei kyllä tule olemaan helppoa, minkä varmaan itsekin tiedät. Todella paljon voimia ja kaikkea hyvää. Vielä me nää taistelut voitetaan!
Anonyymi: Wou pelottavaa. Nyt alko kiinnostamaan että mistä sä tunnet mut ja kuka sä oot? En kyllä lopeta kirjottamista sen takia, että satuit tunnistamaan mut. Outoa se on kuitenkin.
No hyvä. :) Tunnen sut muutaman vuoden takaa, samasta koulusta. En oo ihan varma haluunko paljastaa tarkasti kuka oon. Olin kans tosi yllättyny, ku tajusin et tää on sun blogi. Oon aina vaan ihaillu miten sujuvasti ja kauniisti kirjota.
VastaaPoista