Battle for the sun

"OSASTO PV1
Ruokailulla ylitin itseni: söin 5 palaa perunaa ja 3 haarukallista kurkkusilppua. Syömisen jälkeen on hermoja raastava hiljainen tunti. Makaan hetken ruman vihreällä sängyllä, kunnes ahdistus iskee hyökyaaltona. Alan hyppiä itku kurkussa haarahyppyjä pienessä tiiliseinäisessä huoneessa. "Mitäs täällä tapahtuu kun kuuluu kolinaa?", hoitaja tunkeutuu ovenraosta. Lopetan hyppimisen ahdistuksen vain kasvaessa. Olisihan mun pitänyt tietää, että ne kuulevat miten tää valas läjähtelee lattiaa vasten. Hävettää."

Pää ei toimi. Oon ollut täällä nyt 10 päivää, eikä olo ole juurikaan parantunut. Ei kuitenkaan ahdista yhtä paljoa kuin kotona. Täällä vietetty viikko tuntuu kuukaudelta ja hoitajat ovat mukavia, jos niille tulee semmonen fiilis. Psykologia oon tavannut kaksi kertaa ja jouduin täyttämään harhoihin liittyviä kyselyjä. Se on turhauttavaa, koska oon varma että  ahdistuksen, liian vilkkaan mielikuvituksen ja pelon aiheuttamat hallusinaatiot katoavat kun pääsen eroon masennuksesta.

Aluksi mulle määrättiin 1800 kalorin tarjotin ruokailu. Koska en pystyin syömään siitä ruokakasasta vain sadasosdan, tarjottimen kalorimäärä laskettiin 1200:taan. Lopulta tarjotinruokailu lopetettiin kun sain vakuutettua yhdelle hoitajalle, että syön kyllä ilman valmiiksi laadittuja annoksia. Pidin lupaukseni: söin aamupalalla 1½ paahtoleipää, lounaalla söin 1/4 lautasellista epäilyttävän näköistä riisiä, 5 tomaatti siivua, inhottavan kalkkunapalan, vähän kastiketta ja kulhollisen raparperimössöä vanilijavaahdon kanssa. Oon ylpeä ittestäni, vaikka maha painaakin 5000 kiloa. Mähän parannun ja pääsen takaisin kotiin.

"OSASTO PV 9 
Itken ilman mitään erityistä syytä. Turhaan. Kyyneleet valuvat poskia pitkin, eikä niitä voi estää. 
Ehkä itken, koska huomen aamu on kiireinen enkä usko selviäväni siitä. Ehkä itken, koska huonekaverit naureskelevat mutta en osaa olla iloinen. Ehkä itken, koska on ihan mieletön ikävä, tai ehkä itken koska tajuan että kaikki loppuu aikanaan.

Vedän peiton kasvojeni päälle karatakseni ystävällisiltä sanoilta ja ttukehduttaakseni liian kirkkaat valot. Toivon voivani lakata hengittämästä ja leikittelen ajatuksella, että hukuttautuisin lavuaariin. Peiton alla tuoksuu maissi ja mandariinin hajuinen saippua." 

Syöminen ahdistaa edelleen, mutta J:n ja vanhempien vierailut auttavat jaksamaan. Peiliin katsoessa hieman kuopalla olevat posket, selkeästi erottuvat, terävät kylkiluut ja pehmeälle mahalle voimakkaana kontrastina törröttävät lantioluut näyttävät melko rumilta. Siitä huolimatta pelkään, ettei tälle lihomiselle tule loppua ja reisieni leviämistä niin, etten mahdu enää ovista sisään. Mut on punnittu täällä kerran ja silloin ruhoni painoi 50.8kg ja koska oon ilmeisesti kasvanut kaksi senttiä, painoindeksi on ihan liian iso 18.7.

Kaiken kaikkiaan osasto ei ole läheskään niin kamala paikka kun kuvittelin. Täällä on paljon hyviä tyyppejä ja oon päässyt jo kerran päivälomallekin. Usein hoitajat ja osaston tiukat säännöt ottaa päähän, vaikka huonekavereiden kanssa juteltua tajuaa sen kaiken olevan kai kuitenkin vain omaksi parhaaksi.

Liian paljon asiaa ja liian vähän aikaa. Murr.

I will battle for the sun

and I wont stop until I'm done

I will brush up all the dirt

and I will pretend it didn't hurt

-Placebo