Ja niin mä valun taas pois hämärään

Paskat paranemisesta. Mähän hankin itteni kesäkuntoon. Sitä paitsi, masennuksen lisäksi mulla ei ole mitään mistä parantua. Laihduttaminen ei ole sairaus. Se on valinta. Sen lisäksi en täyttä ruman sanahirviön kriteerejä - ja hyvä niin. Jotkut "alan ihmiset" kuitenkin väittävät muuta. Haha, hölmöt. Eivätkö ne näe miten mä uppoan ihraan? Tukehdun omiin läskimakkaroihini. En kykene aina edes kävelemään suoraan ruhoni painon takia, vaan hoipparoin kuin mikäkin puliukko. Ahterini takia multa vaadittaisiin tuplamaksu jos lentäisin ulkomaille, koska istuessani se valtaa kahden ihmisen paikan. Olen valtava, "alan ihmiset" eivät vain halua kohdata totuutta.

Poliklinikalta oli kirjoitettu lähete verikokeisiin. Pienessä kopissa istuva vaaleahiuksinen hoitaja on tyly ja tunnen olevani liukuhihnalla. "Varotan että saatan sitte pyörtyä, kun pelkään neuloja." Hoitajan silmät ovat liimattuina tietokoneen ruutuun. "Ajattelet vaan mielekkäitä asioita.", se sanoo kuivasti. Hoitaja hokee samaa lausetta tyhjin silmin ja tunkee neulanterän verisuoneen. Heikottaa, silmissä sumenee ja maailma pyörii. Oon varma että oksennan kohta nihkeän mummelin päälle. Ajantaju katoaa. "Näytätpäs sä kalpeelta. Menee vielä hetki kun verta tarvitaan 10 putkea. Ajattelet nyt vaan niitä mielekkäitä asioita." Kymmenen minuutin (joka tuntui tunnilta) jälkeen hoitaja selittää tien sydänfilmiin. Mun annettiin ymmärtää, että verinäytteitä otettaisiin yksi ja homma olisi sillä selvä. Poliklinikan terveyshoitaja oli kuitenkin villiintynyt ja merkinnyt lähetteeseen 10 verikoetta ja sydänfilmin. Miksi kaikkien terapiatätien on pakko ylireagoida? Keskittyisivät vaan omaan elämäänsä.

Hävettää myöntää, mutta on ollut henkisesti niin loppu, että useina päivinä pelkästään sängystä nouseminen tuntuu valtavalta saavutukselta. Eli toisin sanottuna laiskuuden takia liikkuminen on jäänyt säälittävän vähäiseksi. Asialle pitää tehdä jotain ja se tarkoittaa entistä vähemmän syömistä ja enemmän kuntoilua. Alan taas kirjoittaa syömisiä ylös, koska se motivoi aikas paljon. Kello on vasta vähän vaille kaks, joten julkaisen tän päivän syömiset sitten seuraavassa postauksessa.