A song to say goodbye

Riideltiin taas äidin kanssa. Pää on niin sekasin etten tiiä mitä kirjottaisin. Mä en ymmärrä, mitä oon tehny väärin. Mä en polta, juo, vedä kamaa, väärinkäytä lääkkeitä tai muutenkaan riehu. Silti mä olen äidin mielestä ongelmalapsi ja se takavarikoi mun läppärin. Myönnän, etten oo aina noudattanut kotiintuloaikoja ja huudatan joskus musaa liian kovaa. Äiti sanoo että se ei enää kestä mua ja toivoo että lentokone tippuisi kun se menee Lontooseen.

Äiti huutaa, että se on jutellut asiasta mun psykiatrin kanssa ja ne tuli siihen päätökseen että mä muutan isälle. MITÄ HELVETTIÄ! Psykiatri nimenomaan on koko ajan kannustanut mua sanomaan isälle, että mun on paha olla siellä ja lopetan siellä käymisen. Nyt kun vihdoin sain sen sanottua, niin mun pitäisi muuttaa sinne! Oon ihan sekasin järkytyksestä. Asun mielummin Kiinan viemäreissä kuin isällä. Äiti uhkaa, että jos en mene sinne vapaaehtoisesti, niin se soittaa poliisit hakemaan mut. Hah. Niitten pitäisi kahlita mut patteriin, jotta pysyisin siellä. Mähän en sinne mene. Tapan itteni jos joudun sinne. Ainoo syy miks mä vielä elän on J ja sekin ansaitsisi parempaa. Tekisin sillekin palveluksen tappamalla itteni. Kaikilla olisi parempi olla jos mua ei olisi. Mä olen virhe. Ahistaa ihan helvetisti.

Ehkä mä lähden juoksemaan ja juoksen niin kauan että sydän ei kestä. Kuolen lenkkipolulle ja kaikki hyppivät riemusta - nyt niitten harteilta nostettiin taakka. Taakka, ongelmalapsi, joka ei osaa käyttäytyä, saati sitten elää oikein. Kaikilla on parempi olla jos mä katoan. Enää pitää miettiä miten hyvästelen J:n niin, että se ymmärtää ettei olisi voinut pelastaa mua. Haluan että se ymmärtää, ettei tää ole sen vika eikä se tehnyt mitään väärin. Kaikilla on parempi olla kun mua ei ole.

Dataan nyt kirjaston koneella ja tästä loppuu aika. Anteeksi kökköteksti. En tiiä, milloin saan läppärini takaisin vai saanko sitä enää ollenkaan. En siis voi lukea teiän tekstejä tai vastata kommentteihin. Anteeksi.