30.4.2010

Punainen hyökkää neljän tunnin välein


Nyt mä sen teen. Opettelen syömään. Pakotan itteni mässyttämään omenan neljän tunnin välein. Joko mä syön sen tai sitten itken ja syön. Syömättä jättäminen ei oo enää vaihtoehto. En vieläkään oo tyytyväinen itteeni ja haluan edelleen laihtua. Kuitenkin mun pitää opetella syömään normaalisti. Oon kyllästynyt tähän jatkuvaan kalorien laskemiseen, syömisten suunnittelemiseen ja ahdistukseen. Haluan olla vapaa.



Viettäkää kiva vappu


// 3 uutta lukijaa

28.4.2010

Vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle

Apulanta - Pala siitä

Mä haluan olla onnellinen. Syödä mehujäätelöä auringon paisteessa. Juosta pitkässä heinässä kun taivas palaa oranssina. Fiilistellä hiekkarannalla aaltojen tavotellessa varpaita. Napsia kirkkaanpunaisia mansikoita muovirasiasta. Olla skootterin kyydissä tuulen riepoteltavana. Kävellä auringonlaskuun ja elää.


Poliklinikalla nätti psykologi sanoo että mun pitäisi lihottaa 10 kiloa. Hullu. "Jos se tuntuu vaikealta, niin voidaan alottaa siitä, että pyrit pitämään painon samana." No kyllä varmasti tuntuu vaikealta. En todellakaan lihota kymmentä kiloa. Pitääkö se mua ihan tyhmänä!  Jos lopputulos on että oon vielä tätäkin 10 kiloa valtavampi, niin mä en halua jatkaa. En ymmärrä miksi ne haluaa lihottaa mua. Oon jo valmiiksi ihan liian iso. Psykologi ihan mukava tyyppi, ei siinä mitään. Pelästyin vaan tota tavoitetta. Mä en pysty siihen. Enkä kyllä edes halua pystyä, saati sitten kokeilla. 10 kiloa.. Huhhuh.

Syömishäiriö on ruma sana, joka särähtää korvaan. Siitä tulee mieleen pitkäraajaiset ötökät, lintuhäkit, luurangonlaihat ihmiset ja mustaa. En pysty hyväksymään että mulla olisi syömishäiriö. Mähän vaan laihdutan. Ei tässä oo mitään sen isompaa ongelmaa. Turhaa tästä tehdään isompi juttu kuin mitä se oikeasti on. Kaikki on ihan hyvin eikä mulla ole mitään ongelmaa. Piste.



// 2 uutta lukijaa

27.4.2010

Just wanna be worthy of love


Herään kahdeksalta suihkuun, koska kymmeneltä pitäisi mennä verikokeisiin. Kävelen kohti terveyskeskusta jo valmiiksi kauhuissani. Pelkään neuloja. Kerron vastaanottovirkailijalle poliklinikan pistämästä lähetteestä ja kysyn minne pitäisi mennä. Mukavan näköinen ruskea hiuksinen nainen sanoo, ettei mulle ole varattu mitään aikaa kymmeneksi. Nainen selittää kuitenkin tien labraan ja lähden matelemaan sokaisevan valkoisia käytäviä pitkin. Labran vastaanottoaula on täynnä ihmisiä. Ahdistaa. Osa niistä mittailee mua katseellaan. "Hyi helvetti miten läski. Hahahhaaa hyi kamala. Onpas harvinaisen ruman näköinen tyyppi." Seinän vieressä on valkoinen automaatti. Siinä on kaksi isoa nappia joissa lukee "näytteen otto" ja sitten oli joku muu epämääräinen. Tärisen ahdistuksesta ja pahasta olosta, jolle en löydä sanoja. Ei mulle ole varattu aikaa ja tää huone on täynnä ihmisiä. Oon vaan tiellä. Turha. Toikin tuijottaa mua kuvotuksen vallassa. Ryntään pois keskuksesta ja verikokeet jää ottamatta. Ei niistä kuitenkaan olisi ollut mitään hyötyä. Mä oon kaikinpuolin ihan kunnossa, eikä mulla ole mitään ongelmaa.


Ansaitsen rangaistuksen, koska en mennyt verikokeisiin. Helvetin lahna. Haluaisin itkeä pahan olon pois, mutten pysty. Laahustan kotiin ankean musiikin virratessa suonissa. Laukussa matkustaa mutakakku ja kaksi pakettia nuudeleita. Mä en ansaitse olla laiha. Mulla ei ole oikeutta siihen. Mässytän noi ruuat rangaistukseksi. Mulla ei ole oikeutta olla onnellinen.

Nyt mä teen sen. Oon kyllästynyt kokeilemiseen. Mä haluan tuloksia. Sidon ohuet hiukset ponnarille ja haen peilikaapista sinisen hammasharjan. Vessan matto tuntuu pehmeältä jalkojen alla kun kumarrun ja työnnän hammasharjan kurkkuun. Mitään ei tapahdu. Koitan uudestaan. Kakomista, mutten saa mitään ulos. Kolmas kerta toden sanoo. Työnnän hammasharjan niin syvälle kurkkuun kuin pystyn, mutta vedän sen äkkiä pois. Mitä helvettiä mä kuvittelen tekeväni? Pitkältä tuntuvan sisäisen sisällissodan jälkeen nousen kyynelten lämmittäessä poskia ja vien hammasharjan takaisin kaappiin. Typerä, heikko ihrakasa. Vielä joku päivä mä uskallan tehdä sen. Tukehdutan sen osan musta, joka vastustaa. Pakko laihtua keinolla millä hyvänsä. Oon kyllästynyt tähän nykyiseen painoon, joka on pysynyt kuukauden samana vaikka kuinka liikun ja varon syömistä. Aina ei voi voittaa. Ei edes joskus.


Tuntuu pahalta. J ansaitsisi niin paljon parempaa. Miksi se tyytyy ihran ympäröimään, rumaan, iljettävään, typerään, naiviin, läskiin ihmiseen, kun maailma on pullollaan muita kauniita tyttöjä? Rakastan J:tä ja se sattuu, koska odotan koko ajan sitä päivää että hän jättää mut. Se koittaa vielä. Oon varma siitä. Ajan mittaan se kyllästyy katsomaan samaa rumaa naamaa ja läskiä hylkeen kroppaa. Odotan kauhulla sitä päivää kun J avaa silmänsä.

// uusi lukija ♥

25.4.2010

Turha päivä

Aikataulut ei oo mun juttu. Otin huikan teetä kaheksan aikaan ja seuraavan kerran söin kahdelta suunnilleen haarukallisen lasangea. Vaikee arvioida semmosta pientä rasvalevysilppua. Ärsyttää psykiatrin laatima aikataulu. Nyt mun pitää syödä joka päivä yhdessä äidin ja pikkusiskon kanssa. Hyh. Onneksi äidillä on kuitenkin työmatkoja sun muita, jolloin ei tarvitse istua pöydässä ja kuunnella miten ruoka lätsähtelee muiden suissa.

skivvy by davidjbchu.

Mulla on täysi olo ja se inhottaa. Tunnen miten vatsa paisuu. Haarukallinen ruokaa on liikaa. Lämmin olo säteilee vatsasta varpaisiin ja sormiin. Potkin lattian peittävät vaatekasat sivuun ja otan uuden, harmaan hyppynarun esiin. Kylläinen olo pelottaa. Jos on kylmä, nälkä ja mahahapot tuntuu suussa niin tietää tekevänsä jotain oikein. Lasange palaset tanssahtelevat mun vatsan ja kurkun väliä edes takaisin. Muistuttavat jatkuvasti olemassaolostaan. Tekevät sen tahallaan. Hyppynaru viuhuu ja jalat tärisevät kuin viimeistä päivää. Pakko saada ne kulutettua pois.

Päivän syömiset: päin mursun ahteria
Päivän liikunnat: 2h ikkunashoppailua ja puoltuntia napatanssia

Mulla on heikko, sekava ja väsynyt olo. Oon ihastellut varmaan kolme tuntia hyväkroppaisten ihmisten kuvia. Miksi laihduttamisen pitää olla niin hemmetin vaikeaa? Miksei voisi olla semmosta pientä pilleriä, jonka avulla paino putoaisi juuri sen verran kuin haluaa? Plääplaa. Nappasin tänne muutamia kuvia, joista tykkään. Taisin vähän villiintyä, joten kuvia on aikas paljon.

Bethany Dillon - Beautiful
















































note to self by dejvicka.



I want to hear you say,
who I am is quite enough
Just wanna be worthy of love
and beautiful...

Sometimes I wish
I was someone other than me
Fighting to make the mirror happy
Trying to find whatever is missing